Rakkaudesta

Kysymys: Mikä yhdistää tornipöllöjä, punasusia, lunneja, merihevosia, valkopäämerikotkia, mustakondoreja, kyhmyjoutsenia, preeriamyyriä, jättiläisalbatrosseja, termiittejä, hietakurkia, vaikertajakyyhkyjä, harmaasusia, eurooppalaisia majavia ja Pomacanthus Paruja? Vastaus: Näillä lajeilla rakkaus on side, joka kestää ikuisesti.
Meillä ihmisillä olisi monessa asiassa oppimista luonnolta ja eläimiltä. Tämä on vain yksi asia. Muita voisivat olla lojaalisuus, epäitsekkyys, auttamisen tarve...you name it! Loppuiäkseen pariutuvat eläimet ovat hirveän söpöjä. Katsoitpa maalle, merelle tai taivaalle, maailma on täynnä luontokappaleita, jotka pysyvät uskollisina kumppaneilleen. Kutsuupa sitä rakkaudeksi tai biologiaksi - joka tapauksessa se on side, joka kestää näillä eläimillä koko eliniän.
Rakkaus on tunne, jota jokainen haluaisi kokea: olla kohteena mutta myös lähteenä. Rakkaus kumpuaa hyvästä ja hyväsydämisyydestä. Kateus, mustasukkaisuus ja väkivalta eivät kuulu aidon rakkauden sisään. Rakkautta edeltävät ihastuminen ja rakastuminen, kun puhutaan romanttisesta, kahden aikuisen välisestä rakkaudesta, jossa on mukana jollain tavalla myös seksuaalinen vetovoima. Ihastuminen, hullaantuminen tai rakastuminen voivat syventyä rakkaudeksi, jos henkilöt ja aika on sopiva.

Rakkautta tunnetaan myös sukulaisia ja ystäviä ja omia lapsia tai lemmikkieläimiä kohtaan. Heitä kohtaan koettu rakkaus on erilaista kuin kahden aikuisen välinen romanttinen rakkaus.

Vaikka pari rakastaisi toisiaan, koetut negatiiviset tunteet voivat säikäyttää. Joskus omasta henkilökohtaisesta viemäristä voi nousta sellaisia muistoja, että ihminen voi mennä tolaltaan. Miksi on vaikeaa olla toisen lähellä? Miksi sitoutuminen pelottaa, vaikka toista rakastaisi?  

Kiintymyssuhdeteoriaa pidetään rakkauden teoriana. Sen mukaan parisuhteen, rakkauden kriisi tuo näkyviin, miten turvallisena suhde koetaan. Toisiinsa turvallisesti kiintyneet parit kokevat vähemmän stressiä ja pitävät kumppaniaan tukea antavana.

Sanotaan, että rakkaus ja sen ylläpitäminen on sarja tekoja. Ihastuminen ja rakastuminen voivat vielä tapahtua viettien viemänä. Samalla tavalla rakkauden loppuminen on sarja tekoja ja tekemättä jättämisiä. Se ei tapahdu vahingossa, vaikka lopputulos voi olla yllätys, esimerkiksi ero.

Kutsutaanko teillä toista hellittelynimillä? Rakas ja kulta ovat yleisiä toisen hellittelynimiä. Sen lisäksi ihmisillä on toisilleen henkilökohtaisesti valittuja nimiä, jotka perustuvat usein sisäpiirin vitsiin tai intiimiin yhteyteen, joka parin välillä on.

Rakkaus on parisuhteen kivijalka, jossa on asioita, joiden varassa pari voi saada suhteensa jatkumaan riittävän tyydyttävänä joistakin eroavaisuuksista huolimatta. Samat arvot ovat kuitenkin se peruskallio, jolle on helpompi rakentaa rakkaudellista parisuhdetta ja jossa molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Kaiken ytimessä on siis rakkaus, johon tarvitaan suhteeseen sitoutumista, tahtoa, uskoa ja toivoa. Sillä onkin syvempi, pysyvämpi rakastamisen merkitys kuin "vain" ihastuminen, hullaantuminen tai rakastuminen. Rakkaus toteutuu todellisessa läsnäolossa, jossa aidosti kuunnellaan ja ilmaistaan syvemmällä olevia tärkeitä perustunteita; esimerkiksi toisesta välittämistä, loukkaantumista ja surua. Aidossa kohtaamisessa opitaan todella tuntemaan toinen. Olemalla läsnä jaetaan molempien sisäistä maailmaa, ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä. Mitä turvallisemmalta ja vakaammalta parisuhde tuntuu, sitä helpommin ihminen pystyy kohdistamaan toivonsa yhteiseen tulevaisuuteen.

Suhteen kivijalassa oleva toivo on tarpeen. On hyvä opetella pessimististä optimistiksi. Usein ajattelemme toisistamme myönteisemmin kuin ääneen ilmaisemme, mutta myös tekoja tarvitaan, jotta toinen saa kokea hyvän olon tunnetta. Sanat ja teot eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa, ei itsensä eikä toisen kanssa. 

Myös sitoutumista täytyy tahtoa, muuten se ei tapahdu. Toisen tietämättä, "salaa" sitoutuminen ei auta. Sitoutuminen on välttämätöntä, kuten myös luottamus, joka on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein tekijä aidossa rakkaussuhteessa. Ilman näitä elementtejä suhteessa ei tapahdu kasvua eikä intiimiys  toteudu. Tämä johtuu siitä, että emme uskalla heittäytyä, avautua, ja jakaa kipeimpiä asioitamme sellaisen kumppanin kanssa, josta emme tiedä, onko hän olemassa minua varten pitkällä tähtäimellä. Hyvän parisuhderakkauden viisi perusprinsiippiä ovat kunnioitus, luottamus, rehellisyys, sitoutuminen ja tahto.
Kuka meistä haluaa olla kuin merihevonen, kyhmyjoutsen tai Pomacanthus Paru? Minä ainakin tahdon olla!

Tunneäly

Ihmisen mieltä lienee tutkittu jo ammoisista ajoista asti, mutta tieteellisesti ala on varsin nuori vasta 1800-luvulta, Kyse on tieteenalasta, joka tutkii ihmisen mielen sisäisiä tapahtumia kuten tunteita, muistia ja käyttäytymistä. Suoraan kreikan kielestä käännettynä psykologia tarkoittaa mielioppia ja alkujaan psykologiaa kutsuttiin sielutieteeksi. Sittemmin psykologiaan on tullut oseita eri osa-alueita  ja suuntauksia (mm. kehitys-, kasvatus-, havainto-, neuropsykologia).
Sanotaan, että ihminen on kokonaisuus jostakin, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Kehitys- ja kasvatuspsykologia kulkevat käsi kädessä syntymästä asti. Ne tutkivat ikään liittyviä henkilökohtaisia muutoksia ihmisessä ja psykkiseen kehitykseen, kasvuun, oppimiseen sekä niiden ohjaukseen liittyviä kysymyksiä. Tällöin käydään myös kasvatustieteen puolella.
Huh, huh, onpa tieteellistä tekstiä tosin ilman ihmeellisiä koukeroita. Tahdomme tai emme joudumme kohtaamaan itsemme psykologisesti aina ja jatkuvasti. Kysymys kuuluu: Miksi toimin/tein/koin näin? Vastaus löytyy tai sitten ei. Kyse on tahdosta/halusta oppia uutta itsestä ja toisesta. Kyllähän sitä voi porskuttaa välittämättä itsestään tai kenestäkään. Mitäs väliä sillä on?
Tunteet tuovat sävyt ja värit elämään. Ne ovat mukana niin jokapäiväisessä arjessan kuin elämän suurissa ratkaisuissa. Ne antavat tietoa siitä, mikä on innostavaa, vastenmielistä, surullista ja lannistavaa, tärkeää tai vähemmän tärkeää. Niiden myötä saamme vaikutelmia ja teemme välittömiä tulkintoja toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Minäkuvan ja itsetunnon perustana olevat käsitykset itsestä ovat tunnepitoisia. Tunteet ovat mukana sanattomassa ja sanallisessa vuorovaikutuksessa sekä kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Tunteet ohjaavat meitä, halusimme tai emme.
Tiukkaan paikkaan me joudumme tunteiden puuttuessa peliin. Oli kysy sitten asiasta tai ihmisestä, emme voi välttyä tunteilta. Tunne on jonkin tuntemuksen kuten mielihyvän tai mielipahan sävyttämä tietoinen elämys. Tällöin puhumme esim. ilosta, inhosta tai ilosta. Emme varsinaisesti pysty vaikuttamaan tunteisiin kuin kokemamme eletyn elämän kautta, koska kohdatessamme jonkun asian tunteet ovat edistäneet meidän sopeutumista ympäristöön, kuten sosiaalisiin tai uhkaaviin tilateisiin.  Tunteet ovat mukana mm. kyvyssä toivoa, haaveilla, luottaa ja arvostaa. Jos asia on täysin uusi, heittävät aivot ns. häränpyllyä eli menevät monesti solmuun. Se miten toimimme uuden tilanteen kohdatessamme, ratkaisevassa osassa on tunneäly.
Tunneäly on joukko henkilökohtaisia, emotionaalisia ja sosiaalisia kykyjä ja taitoja jotka vaikuttavat yksilön kykyyn selviytyä onnistuneesti ympäristön vaatimuksista ja paineista. Tunneäly eli miten toimimme (aivot toimivat) kun se uusi, voimakas asia tulee eteen, riippuu siis eletystä. koetusta, opitusta elämästä. Jos esim. ihminen olisi 50 vuotta ollut täysin koomassa ja heräisi tähän päivään, olisi hän aivan hukassa tunteineen päivineen. Todennäköisesti hän poukkoilisi pelokkaana suuntaan ja toiseen ymmärtämättä yhtään mitään mistään. David Coleman on eritellyt tunneälyn tekijöitä viiteen osa-alueeseen:

1. Omien tunteiden tiedostaminen on tunneälyn kulmakivi. Ihmiset, jotka havaitsevat tunteensa ja osaavat ehkä nimetä ne, osaavat järjestää elämäänsä itselleen tärkeään suuntaan.

2. Tunteiden hallitseminen tarkoittaa tunteiden käsittelyä niin, että ne sopivat kulloiseenkin tilanteeseen. Tämä taito lisääntyy itsetuntemuksen myötä. Tästä puhutaan tarkemmin tässä luvussa, kun kerrotaan tunteiden muuttamisesta ja vihan tunteiden purkamisesta.

3. Motivaation löytäminen tarkoittaa taitoa valjastaa tunteensa jonkin päämäärän saavuttamiseen. Kun ihminen löytää motivaation, hän osaa siirtää mielihyvää tuonnemmaksi, pidätellä impulssejaan, keskittyä tiiviisti ja päästä näin FLOW–tilaan. (FLOW–tilassa keskitytään innostavaan ja mielenkiintoiseen asiaan niin, että aika menettää merkityksensä.)

4. Muiden tunteiden havaitseminen tarkoittaa empatiakykyä. Tässä taitavat ihmiset osaavat huomata pieniäkin viestejä muiden tarpeista ja ovat erityisen sopivia myyjiksi, opettajiksi tai johtajiksi.

5. Ihmissuhteiden hoito eli taito, jonka avulla saadaan aikaan yhteistyötä.

Suomessa tunneälyä on Suomessa tutkinut mm. Mikael Saarinen, jonka mukaan näistä viidestä osa-alueesta tärkeimpiä ovat 'Omien tunteiden tiedostaminen' ja 'Tunteiden, impulssien hallitseminen'. Näitä voi harjoitella ja oppia, jolloin itsetuntemus ja itsenäisyys kasvavat.

Mitä tästä kaikesta jää käteen? Ainakin se, että jos emme hallitse tunteitamme, joudumme helposti ongelmiin joko itsemme tai toistemme kanssa. Tärkeintä on olla tietoinen omista tunteistaan, jolloin voi valita toimintansa tietoisemmin hyvän moraalin ja mielikuvituksen avulla. Elämästä tulee näin helpompaa,

Hääblogi

Tasan kaksi viikkoa sitten kävin vihkimässä sukulaistyttöni Kaavilla (Kuavi paikallisella kielellä). Jos joku ei tiedä mikä on ja missä sijaitsee Kaavi, niin tässä heille wikipediaa: Kaavi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan itäosassa. Kaavi kuuluu myös historialliseen Karjalaan. Kunnassa asuu 3 030 ihmistä ja sen pinta-ala on 789,59 km², josta 115,57 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,50 asukasta/km². Kaavilta on matkaa Kuopioon noin 60 ja Joensuuhun noin 90 kilometriä, ja sen  naapurikunnat ovat Kuopio, Juuka, Outokumpu, Polvijärvi ja Tuusniemi.
Olin erityisen otettu kun sain yhteydenoton Savosta, että tulisinko vihkivään serkkuni tyttären. Isän puolen sukulaisten kanssa ei olla pidetty samanlaista yhteyttä kuten esimerkiksi äidin puolelta, vaikka molemmat ovat savolaisia. Tottakai suostuin ja erittäin mielelläni.
Toinen serkkuni kävi hakemassa minut lentokentältä ja vaikka emme olleet nähneet 25 vuoteen, niin juttu luisti kuin hyvin voideltu suksi. Majoituin paikalliseen hotelliin (ainoa) Kaavinlinnaan. Semmonen kuriositeetti, et Metallican piti esiintyä Kaavin Iloharjulla vuonna 1984, mutta keikka peruuntui tai siirrettiin Nivalaan. Ei ihme ku paikalle ois tullu ehkä noin 100 dudea. Tosin ei kai silloin Nivalassakaan montaa metallipäätä ollu. Tän päivän Kaavinlinnassa on muuten kaksi huonetta, jotka olivat molemmat varatut. Hotelli oli siis fullbooked!
Vihkiminen oli luonteva, mukava ja sydämellinen, vaikka itse niin sanonkin. Lisäksi vihkimisen aikana tapahtui muutama odottamaton asia kuten virsikirjojen puuttuminen hääväeltä. Keskeytin virren ja eikun kanttori ja suntio hommiin hakemaan kirjat. Toisen hämmennyksen aiheutin kun aloitin taputtamaan vihkilaulun jälkeen. No, esitykselle pitää taputtaa. Näin se vaan on. Kuulemma eka kerta ku Kaavin kirkossa taputettiin. Ehkäpä puheenikaan ei ollut ihan perinteinen. Sitä saa mitä tilaa!
Hääjuhla oli minulle mitä mainioin. Tapasin sukuani, joista osaa olin nähnyt noin 45 vuotta sitten!? Olipa mukava jutella niitä näitä ja vähän enemmänkin. Todella syvällisiä keskusteluita käytiin ja rohkeasti mulle puhuttiin. Tunsin syvää luottamusta ja ylpeyttä, että kuulun tähän sukuun.
Juhlat jatkuivat aina pikkutunneilla asti. Viimeiset tunnit vietimme Kaavinlinnan alakerrassa olevassa pubissa, joka oli sympaattinen jäänne jostain menneeltä ajalta. Paikka ajoi kuitenkin asian ja tärkeintä ovat ihmiset, ei paikka. Karaoke oli kova juttu.
Seuraavana päivänä lentäessäni kotiin oli reppuuni jäänyt kiitollisuus sukulaisista ja muista tapaamistani ihmisistä. Erityisen onnellinen olin saadessani tutustua serkkuihini nyt uudestaan. Se sydämellisyys jota sain kokea oli ainutlaatuista. Kiitos hääväelle ja kiitos serkut, puolisot, eksät, ystävät, muut. Teitte viikonlopustani ikimuistoisen, unohtumattoman.

Rakkaudella,

Haka-pappi

Nainen kirkon johdossa

Muistan lapsena kuulleeni vastauksena kysymykseen 'Maailman ohuimmat kirjat' "Hitlerin hyvät teot ja Biafran keittokirja". Hauskalla vastauksella on kaamea kääntöpuoli. Hitlerin hirmuteot tuntevat kaikki, mutta Biafra lienee outo monelle. Biafra irtautui Nigeriasta 60-luvun lopulla ja siitä johtuneen sodan seurauksena maa kärsi kammottavasta nälänhädästä, kansanmurhasta ja maan täydellisestä tuhoutumisesta. Biafra 30.5.1967 - 15.1.1970. R.I.P.
Tähän listaan voisi lisätä uuden kirjan nimeltä 'Naiset kirkon johdossa'. Vaikka tänään valittiin Espoon hiippakunnan uudeksi piispaksi Kaisamari Hintikka, nainen, niin Suomessa toimivien kristillisten kirkkojen on turha pullistella tällä asialla. Tilanne vuodesta 1155 asti, jolloin kristinusko tuli Suomeen: luterilaiset 2, ortodoksit 0, katoliset 0, muut 0. Miesten vastaavat luvut...no, enpä edes viitsi laittaa niitä, mut ne ovat ne loput...
Tunnetuin kristillisen kirkon johtaja lienee paavi. Vaikka olisi ateisti tai kirkon kieltäjä, niin nimi ponnahtaa esille niin usein, että kaikki sen tietävät. Sitä sen sijaan moni ei tiedä, että paavina on historia saatossa todennäköisesti toiminut myös nainen! Legendan mukaan Johanna niminen nainen toimi paavina vuosina 814-855. Tätä ei luonnollisesti virallinen katolinen kirkko myönnä, vaan tuolle ajalle ovat paaveiksi merkityt Pyhä Leo III, Stefanus IV, Pyhä Paschalis I, Eugenius II, Valentinus, Gregorius IV, Sergius II ja Pyhä Leo IV. Monta papaa ja yksi nainen...
Joka tapauksessa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon historiankirjassa on käännetty uusi sivu. Kirkkoon on valittu piispaksi nainen, toinen sellainen Irja Askolan (Helsingin hiippakunnan piispana 2010-2017) jälkeen. Nyt voi sanoa, että putki on päällä ja toivottavasti se jatkuu...
Pelkkä naiseus ei tuo sitä mitä kirkko ja yhteiskunta tarvitsee, Sen tuo pätevyys ja sopivuus. Yhteiskunta Suomessa on muuttunut myötämielisemmäksi naisten johtajuutta kohtaan, mutta kirkko on tullut jälkijunassa. Kun naispappeus lopultakin hyväksyttiin vuonna 1988, on se mahdollistanut naisten hakemisen myös kirkon johtotehtäviin. Näiden kolmenkymmenen vuoden aikana on siis valittu vain kaksi naispuolista piispaa, mutta myös lukuisia kirkkoherroja (ruotsiksi kyrkoherde, kirkkopaimen). Tanskassa naispappeus hyväksyttiin 1948, Ruotsissa 1958, Saksassa 1960, Norjassa 1961 Virossa 1967. Pikkuhiljaa siis...
Kaikkein suurin merkitys tämän päivän naisen valinnalle kirkon johtoon on symbolinen. Se antaa kirkollemme nykyajan kasvot. All-male-panel on 10.2.2019, jolloin Kaisamari Hintikka vihitään piispan virkaan ja tehtävään, historiaa ja toivottavasti lopullisesti. Uusi piispa on sen verran nuori, että hänen aikanaan jää moni piispa eläkkeelle eli eikun vaan naispuoliset papit kädet ristiin ja paikkoja hakemaan...stage is yours! Tästä on kiittäminen kaikkia niitä naisia ja miehiä, jotka ovat tasa-arvoasioita ajaneet niin kirkossa kuin myös yhteiskunnassa.
Wendla Matilda Salokas (o.s. Ivaska) 1.6.1889-22.11.1969 R.I.P.

Hän

Tunnustan, olen rakastunut.
Kirjoitin tästä samasta asiasta tasan vuosi sitten lokakuun 14. päivä. Silloin rakkauteni tuli julki, mutta vasta tänä syksynä se sai todellisen vahvistuksen. Olen liekeissä.
Kun ensimmäistä kertaa tapasimme, ne olivat sokkotreffit. En tiennyt hänestä mitään, vaan ystävi ehdotti minulle hänen tapaamistaan. Kun aloin ottaa hänestä asioita selville, olin pikku hiljaa vakuuttunut, että minun olisi hyvä tavata hänet. Kun treffi-ilta lähestyi, olin kuin tulisilla hiilillä. En vain tiennyt, että vaikutus tulisi olemaan suurin mun koko elämän aikana.
Lopulta hetki koitti ja ensikohtaamisesta asti tiesin, et tää on se mun juttu. Kaikki mitä hän teki oli niin valloittavaa. Sitten kun hän alkoi kertoa elämäntarinaansa, olin todella vaikuttunut ja liikuttunut. Kun hän liikkui ja puhui edessäni tiesin olevani rakastunut. En koskaan ollut tavannut vastaavaa kuin hän. Rakkaus oli saapunut sydämeeni.
Seuraavaan tapaamiseen meni noin vuosi. En kärvistellyt, sillä tiesin sen päivän tapahtuvan. Tämä päivä oli tasan kuukausi sitten. Olin ehken vieläkin hermostuneempi kuin vuotta aikaisemmin. Nythän tosin tiesin mitä odottaa. Kun kohtasimme oli se alusta alkaen kuin tykinlaukaus, kuin ilotulitus, kuin hole-in-one, kuin 10+ kokeista. Treffit kestivät yhtä pitkään kuin viimeksi. Silti olin yllättynyt, että uusi kohtaaminen oli jopa isompi tunnepiikki  kuin ensimmäinen. Tunsin pakahtuvani rakkaudesta.
Terve.fi sivusto kertoo rakkaudesta seuraavaa:  Rakkaus on tunne, jota jokainen haluaisi kokea: olla kohteena mutta myös lähteenä. Rakkautta edeltävät ihastuminen ja rakastuminen, kun puhutaan romanttisesta, kahden aikuisen välisestä rakkaudesta, jossa on mukana jollain tavalla myös seksuaalinen vetovoima. Ihastuminen, hullaantuminen tai rakastuminen voivat syventyä rakkaudeksi, jos henkilöt ja aika on sopiva. Rakkaus muodostuu pidemmän ajan, jopa vuosien saatossa. Rakkauteen kuuluu vahvasti kiintymys ja toveruus. Tunteet ovat henkilökohtaisia.
Juuri näin minulle kävi. En tiedä mitä minulle/meille tulee tapahtumaan jatkossa. Tiedän vain, että haluan tavata hänet uudestaan. Suunnittelen sitä ensi kevääksi. Voi rakkaani, näemmehän taas. Voi rakkaani, tulen luoksesi tuulispäänä, sydän täynnä rakkautta, tulen ja saamme taas olla yhdessä. Olethan minun, Alexarder Hamilton <3

Maapallo lämpenee

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC:n tuore raportti paljastaa ilmastonmuutoksen kauhistuttavimmat skenaariot.

Ilmastoraportti maalaa järkyttävän kuvan maapallon tulevaisuudesta - WWF Suomen asiantuntija: ”Ensi keväänä Suomessa tarvitaan ilmastovaalit”

Tällaista luvataan meille tulevaisuudessa. Ei hyvävältä näytä. Mitä ihmettä meidän pitäis tehdä? Mitä ihmettä yksi ihminen voi tehdä? Kun avaa telsun, radion, netin tai jonkun muun härpäkkeen on sanoma sama: "Maapallo on katastrofin partaalla", "Olemme menossa kohti tuhoa", "Nyt viimeistään on tehtävä jotakin"...

Meikä innostui biologiasta ja maantiedosta jo oppikoulussa ku oli opena niin mainio ja innostava tyyppi, Olavi Thuneberg, Simonkylän koulun rehtori. Hänen tapansa opettaa oli mulle mieleen ja koulun häröilijänä ei tullut mieleenkään hölmöillä hänen tunneillaan. Sen verran myös jämy äijä oli. Eli vuodesta 1973 asti erityisesti maantieto on ollu mulle ihan lemppariaihe.

Ilmastonmuutoksesta kiinnostuin jo 80-luvulla ja kävin ko. aiheen koulutuksissa ja seminaareissa. Naituani bilsan ja mantsan open tietotaitoni vain syveni. Aloimme perheenä kierrättämään, syömään enemmän kasvisruokia ja kiinnittämään huomioita hiilijalanjälkeemme. Olimme siis esimerkillisiä luonnonsuojelijoita. Tämä toiminta jatkuu edelleen, vaikka emme ole mitään friikkejä.

Olen ajatusmaailmaltani hetkessäeläjä, mutta myös pitkässäjuoksussapohdiskelija. Nyt väitän, että pitkässä juoksussa maapallo ei lämpenekään. On totta, että 1900-luvun alusta asti maapallon keskilämpötila on noussut, mutta jos tarkastellaan hieman pidempää ajanjaksoa, niin mitenkä on. Tässä faktaa Suomen Ilmatieteenlaitoksen Ilmasto-oppaasta:

Nykykäsityksen mukaan maapallon ilmasto on n. 4,6 miljardin vuoden historiansa aikana ollut etupäässä lämmin. Maapallolla on ollut kuitenkin useita kuuman ilmastovaiheen kausia ja ainakin kuusi miljoonia vuosia kestänyttä kylmää jäätiköitysmisvaihetta. Parhaillaan elämme viimeisimmän kylmän jäätiköitymisvaiheen aikakautta, joka alkoi runsaat 30 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen jäätyä eristyksiin eteläiselle napa-alueelle.

Kysynkin nyt alan ammattilaisilta miten tämä edellinen tieto suhtautuu tämän päivän uhkaskenaarioihin? En väitä etteikö maapallon keskilämpötilan nousu aiheuttaisi ongelmia...ja isojakin sellaisia, mutta se kuuluisa mutta...

Vertaisin maapallon tämän päivän tilaa tavallisen ihmisen ylipainoon. Liika on liikaa ja se voi aiheuttaa sairauksia suhteessa mitä lihavampi sitä suurempi todennäköisyys saada joku sairaus, mutta ei pakolta. Sairauksiin vaikuttavat myls monet muut tekijöt kuten liikunta, psyyke, ruokavalio, geenit yms. Lihava ihminen voi hyvinkin elää yhtä kauan kuin normaalipainoinen.

Luonto kestää paljon, luonto elää omaa elämäänsä. Tottakai me ihmiset tuhoamme sitä koko ajan oman itsekkyytemme takia, mutta itse uskon ettemme tosiasiassa voi tuhota sitä kokonaan, vaikka kuinka yrittäisimme. On kuitenkin hyvästä kaikki ennaltaehkäisy niin oman kuin myös maapallon terveyden kannalla. Otetaan koppi, muutetaan yhdessä maailmaa ja luotetaan luontoon.

Parempaa kuin seksi

Mä olen intohimoinen golfari. Oon ollu sitä vuodesta 1980 alkaen, jolloin Japanissa ollessani miehet opettivat mua pelaamaan. 17-vuotiaan psyyke ei ollut ihan rakennettu siihen, että viisi japanilaista miestä katsoi viereltä, kun suomalaispoika iskee palloa verkkoon. Positiivisia neuvoja tuli suunnasta ja toisesta, mutta vaikka se oli ahdistavaa, niin se oli myös opettavaa. Tuo parituntinen opetti minulle paljon. Oli myös pakko oppia, jotta pääsisin pois tuosta piinasta.
Golfista tuli sittemmin rakkain harrastukseni. Kun oma poikani alkoi pelata tätä ehkäpä kaikkein vaikeinta palloilulajia, rakkauteni golfiin vain kasvoi. On vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut golfin ihanuutta, miksi laji on niin kiehtova. Yritän kuitenkin...
Jos on intohimoinen golfari, niin lähestyttäessä golfkenttää alkaa tulla vibaa punttiin tai jonnekin. Vaikka en pelaisikaan, niin ainakin täytyy käydä fiilistelemässä joitakin kenttiä. Tunne on kuin esileikkiä. Kohta pääsisi käsiksi oleelliseen.

Golfin parhaat puolet ovat:
1. Sosiaalisuus. Kaikki ovat kavereita keskenään. Kaikki tietävät kuinka vaikea laji golf on.
2. Tavat. Aina tervehditään, ollaan ystävällisiä ja hymyillään. Pukeudutaan myös siististi, hyvä käyttäytyminen on kunniassa.
3. Esteettisyys. Kentät ovat kauniita. Usein myös paljon vettä ja puita sekä eläimiä.
4. Ulkoilu. Yksi kierros kestää hyvinkin 4-5 tuntia ja käveltyä tulee n. 10km.
5. Ajattelu. Parhaimmillaan golf kehittää kärsivällisyyttä ja mielenhallintaa. Keskittyminen yhteen lyöntiin vie ajatukset kaikesta muusta.
6. 19.reikä eli klubitalo. Pelin jälkeen yksi olut on melkein must ja klubileivän tms. kanssa. Klubitalolla kierroksen jälkipuheet ovat parhautta. Kaikilla on vähintään yksi upea lyönti ja mokille naureskellaan. Golf ei saa olla vakava harrastus.

Suosittelen siis kaikille tätä niin ihanaa lajia. Se on parempaa kuin mitä ajattelet. Se on parempaa kuin seksi.