Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Monia asioita on ehtinyt tuohon aikaan mahtua. Niin sanottuja kulminaatiopisteitä ovat varmasti olleet kolme sotaa, mutta myös muita monia tärkeitä asioita. Meillä kaikilla on niitä isoja, tärkeitä (tai huonoja) hetkiä, jotka ovat muuttaneet elämämme suuntaa. Joskus jonkun toisen elämäntilanne on vaikuttanut meihin.
Naisen asema on muuttunut näiden 100 vuoden aikana hurjasti...siis Suomessa. Tänä päivänä voi puhua aika hyvällä mielellä tasa-arvosta. Varsinkin naisten oikeudet ja velvollisuudet on taattu lakiteitse. Se on hyvä, mutta onko meillä todellinen tasa-arvo naisen ja miehen välillä.
Mittareita voi olla monia. Fyysisesti, voimallisesti ajateltuna nainen ei koskaan voi yltää miehen tasolle...siis ilman treenaamista. Toisaalta me miehet eivät voi synnyttää luonnollisesti. Armeija on pakollinen miehille, mutta ei naisille. Jos oikein etsii, niin varmasti löytyy muitakin.
Syrjintä on veteen piirretty viiva. Sitä on vaikea todistaa. Joihinkin työtehtäviin on varmasti naisen vaikeampi päästä. Onko meillä miehillä sellaisia työpaikkoja, johon katsotaan karsaasti? En tiedä, koska monille naisvaltaisille aloille halutaan nimenomaan miehiä.
Naistenpäivän juhliminen/muistaminen on hyvä asia. Silloin voidaan oikeutetusti nostaa sellaisia asioita esille, jotka eivät tunnu tasa-arvoiselta. Sitten kun olemme täysin tasa-arvoisia, niin teoissa kuin myös ajatuksissa, voimme juhlia yhdessä naisten- ja miestenpäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti