Mikä joulu on? Muumithan pelkäsivät kovasti joulua, koska eivät tienneet mikä se on. Mikä tuo joulun? Kun meiltä suomalaisilta kysytään, niin tärkeimmiksi asioiksi noussevat yhdessäolo, ruoka, kiireettömyys, lasten ilo, tunnelma...
Nykyään joulunlapsi, minkä vuoksi joulua juhlitaan, jää unholaan. Jos se vielä tiedetään, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, niin sen varsinainen juhliminen jäänee vähemmälle, vaikka monissa kodeissa on kristillisiä tapoja ja tunnusmerkkejä. Kuusen tähti, lahjojen antaminen, useat koristeet ja monet laulut kumpuavat kristillisestä perinteestä 2000 vuoden takaa.
25.12. on Jeesuksen syntymäpäivä, vai onko? Useat historialliset lähteet kertovat, että Jeesus ei ole syntynyt tuolloin. Raamattukaan ei kerro milloin Jeesus on syntynyt, vaan sen, että hän on syntynyt. Rooman keisari päätti 300-luvulla Jeesuksen syntymäjuhlan päiväksi juuri tuon 25.12. aikaisemman auringonjumalan juhlan sijaan. Kyse oli politiikasta, vaihtokaupasta, kaikesta muusta kuin historiallisesta tietämyksestä. Jo oikean syntymävuoden tietäminen on vaikeaa saatikka oikean syntymäpäivän. Toisaalta olen kuullut, että jos tämän päivän lapsi on syntynyt jouluna, niin häntä juhlitaan joko ennen tai jälkeen joulun.
Mitä Jeesus sitten on? Mitä se antaa tämän päivän ihmiselle? Jokainen uskossa oleva kyllä tietää ja tuntee missä mennään. Jeesus on Vapahtaja, Sovittaja, Lunastaja, Ihmisen poika...ymmärtääkö tätä kukaan muu kuin uskovainen. Mulle Jeesus on mun paras kaveri. Mun tytär sanoi noin 2v opittuaan puhumaan "Seesus on hyvä pyyppi". Tästä on hyvä lähteä...
Tarkoitus on laittaa hyvä kiertämään. Aika näyttää onnistunko?
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
Sexy beast
On monta tapaa kohahduttaa. Hyvin yksinkertainen tapa on vähentää vaatteita päältään ja tehdä jotain, oikeastaan ihan mitä vaan, niin se kiinnittää huomiota.
Alastomuudesta on tullut niin leipää kuin sirkushuvia kaikelle kansalle. Kun 190 vuotta sitten otettiin ensimmäinen valokuva, on alastomuus ollut saatavilla myös muussa kuin lihallisessa muodossa. Ja kun kirjallisuutta tutkitaan, niin jäljet johtavat 1400-luvulle Gutenbergiin, joka keksi kirjapainotaidon. Sitä ennen eroottinen kirjallisuus eteni varsin nihkeästi ja hitaasti. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunu alastomuuden historiassa - ajatukset. Maailman sivu ihminen lienee miettinyt seksuaalisesti mitä ihmeellisempiä asioita.
Kyllähän se kiehtoo kun alastonta pintaa näkee, mutta erityisen kiinnostavaa se on kun kyseessä on joku julkisuudesta tuttu henkilö. Julkkiksilla on tietysti omat motiivinsa näytellä itseään joista suurin on varmaankin toimeentulo. Silti väitän, että sen voi tehdä vain kerran ja sitten kun sen tekee, niin se kannattaa tehdä näyttävästi, tyylillä ja taidolla. Pelkkä vilauttaminen tai pornokuvat ei liene kestä kovin pitkälle.
Alastomuudessa ei todellakaan ole mitään pahaa. Useimmiten se on kaunista, varsinkin katsojan silmissä. Mikään ei silti voita mielikuvia eli sitä mitä ei näytetä voi kuvitella. Eräs psykologi on sanonut: "Sairaan ja terveen ero on monesti häviävän pieni. Ihminen voi ja saa ajatella ihan mitä vaan. Terve ihminen tietää mitkä toteuttaa, sairas ei."
perjantai 16. joulukuuta 2016
Vuonna 2016
HUOM! Allaoleva on kopioitu suotåraan Wikipediasta. Vain nimet ovat muutettu.
Olipa kerran...
Olipa kerran...
Ruben työskentelee Totuusministeriössä. Hän inhoaa Isoveljeä, vaikkei sitä ulospäin näytä, koska se olisi ajatusrikos. Hän on kiinnostunut Jussista, jota pidetään valtion vihollisena, koska uskoo hänen yhdessä työväenluokan kanssa olevan avain vallankumoukseen. Hän on myös kiinnostunut kaikesta vanhasta, jonka johdosta hän käy usein syrjäisessä käytetyn tavaran kaupassa. Ruben epäilee työtoverinsa Aten olevan Jussin kannattaja.
Eräänä päivänä Ruben saa lapun toiselta työtoveriltaan Sallalta, jossa Salla kertoo rakastavansa Rubenia. Ennen tätä Ruben piti Sallaa Isoveljen uskollisena tukijana, mutta päätyy tapaamaan tätä salaa, jolloin hän huomaa, että Salla on Isoveljen vastustaja. He tapaavat toisiaan salaa ja päätyvät yhdessä kertomaan Atelle olevansa "valtion vihollisia", jolloin Atte kertoo olevansa Jussin tukija. Ruben saa Aten kautta kirjan, jossa kerrotaan valtioiden poliittisesta sekä väestöllisestä rakenteesta.
Pian tämän jälkeen ajatuspoliisi saa Rubenin ja Sallan kiinni ja he joutuvat Rakkausministeriöön, jossa heitä kidutetaan ja aivopestään. Rubenille selviää, että Atte on uskollinen valtiolle, sillä tämä toimii Rubenin kiduttajana. Atte kertoo, että Rubenia kidutetaan niin kauan, että hän rakastaa Isoveljeä, minkä jälkeen hänet tapetaan. Rubenia kidutetaan fyysisesti ja henkisesti, kunnes tämä pyytää kiduttajaa kiduttamaan Sallaa hänen sijaansa. Hänet päästetään pois Rakkausministeriöstä. Viimeisessä luvussa hän tapaa Sallan, muttei ole enää kiinnostunut hänestä. Kirjan lopussa hän huomaa rakastavansa Isoveljeä Sallan sijaan.
Sen pituinen se...
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Elämä eksän jälkeen
"Epäonnistui täydellisesti", "Kaikki statsit ovat Suomea vastaan", "Biisivalinta on huono", "Maaliton putki jatkuu", "Jäi taas kakkoseksi"... Vaikka me kansakuntana ollaan hyvää ja luotettavaa sakkia, niin silti olemme myös monesti masentavan negatiivisia, pessimistisiä ja kielteisiä.
Ei mennyt kauaa, kun tuli tieto Saara Aallon "tappiosta", niin alkoi kielenkannat laulaa miten Saaran käy jatkossa. Pahimmat sanoivat "mitä minä sanoin"-tyyliin unohtaen mitä oikeastaan oli jo saavutettu. Saara Aalto menestyi huimasti ja loi suomikuvaa maailmalla paremmin kuin kukaan naismuistiin. Nyt mietitään "Miksi Saara Aalto ei tule menestymään". Käännetään kelkka!
Jos me kansakuntana käyttäisimme energiamme piirunkin verran myönteisemmin, niin se näkyisi kaikkien arjessa. Ja nyt en puhu vain suhtautumisesta Saara Aaltoon, vaan suhtautumisesta elämään yleensä. Me kaikki voidaan vaikuttaa vain omaan elämäämme. Tottakai rakenteita voidaan aina parantaa, ja pitääkin, mutta vastuu on aina itsellä. Yhteiskunnan heikoimmista pitää pitää huolta. Se on selvä. Se kertoo yhteiskunnasta missä mennään. Autetaan heikompia ja kannustetaan menestyviä. Saaralle ja kaikille muille tsemppiä jatkossakin.
Ei mennyt kauaa, kun tuli tieto Saara Aallon "tappiosta", niin alkoi kielenkannat laulaa miten Saaran käy jatkossa. Pahimmat sanoivat "mitä minä sanoin"-tyyliin unohtaen mitä oikeastaan oli jo saavutettu. Saara Aalto menestyi huimasti ja loi suomikuvaa maailmalla paremmin kuin kukaan naismuistiin. Nyt mietitään "Miksi Saara Aalto ei tule menestymään". Käännetään kelkka!
Jos me kansakuntana käyttäisimme energiamme piirunkin verran myönteisemmin, niin se näkyisi kaikkien arjessa. Ja nyt en puhu vain suhtautumisesta Saara Aaltoon, vaan suhtautumisesta elämään yleensä. Me kaikki voidaan vaikuttaa vain omaan elämäämme. Tottakai rakenteita voidaan aina parantaa, ja pitääkin, mutta vastuu on aina itsellä. Yhteiskunnan heikoimmista pitää pitää huolta. Se on selvä. Se kertoo yhteiskunnasta missä mennään. Autetaan heikompia ja kannustetaan menestyviä. Saaralle ja kaikille muille tsemppiä jatkossakin.
torstai 8. joulukuuta 2016
YLEGATE
Monesti niin sanottuja pilkunviilaajia kritisoidaan, vaikka itse asiassa nämä säserät ihmiset vain kysyvät sen perään, mitä yhteisesti on sovittu. Pilkun paikalla voi olla ja on suuri merkitys. Mihin kohtaan laitetaan pilkku lauseessa "Armoa ei Siperiaan" ratkaisee aikamoisen kohtalon ja tulevaisuuden. Pilkunviilaajiksi kutsutaan myös nihkeitä, ei joviaaleja, suvaitsemattomia, jäykkiä, muita kritisoivia ihmisiä.
Suomenmaasta löytyy joukko toimittajia, jotka ovat uskaltaneet lähteä kritisoimaan pääministeri Juha Sipilän ja Yleisradion Uutis- ja ajankohtaustoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläisen toimia ja tekoja. Niiden tietojen perusteella, mitä minä olen tonkinut, nämä toimittajat tekevät vain työtään - rohkeasti ja ammattitaidolla. Mutta mitä tulee palkaksi? Huomautuksia, varoituksia, uhkailua ja sairaslomaa???
Ei uskoisi, että tällainen peli olisi mahdollista Suomessa vuonna 2016. Suomi kun on yksi maailman vähiten korruptoitunein ja sananvapaudeltaan avoimin yhteiskunta. Ei kuitenkaan savua ilman tulta. Jos toimittajat ovat olleet täysin väärässä, mitä ei siis ole todistettu, ovat sanktiot varmasti oikeutettuja. Jos taas toimittajien tiedot Sipilästä ja Jääskeläisestä pitävät paikkaansa, mitä ei siis vielä ole täysin todistettu, pitäisi sanktiot kohdistaa yhtä lailla johtajiin.
Olen käynyt monet johtamistaidon kurssit ja koulutukset. Se ei tietty kerro mitään omasta johtamisestani, mutta olen vakuuttunut ainakin yhdestä oppimastani: 'Hyvä johtajuus on maltillista ongelmien käsittelyä, tunteita ei saa liikaa heittää peliin'. Nähtäväksi jää mihin kohtaan pilkku laitetaan toimittajien ja pääministerin kohdalla. Onko siihen edes tarvetta? Asiathan tässä riitelee, ei ihmiset...
Suomenmaasta löytyy joukko toimittajia, jotka ovat uskaltaneet lähteä kritisoimaan pääministeri Juha Sipilän ja Yleisradion Uutis- ja ajankohtaustoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläisen toimia ja tekoja. Niiden tietojen perusteella, mitä minä olen tonkinut, nämä toimittajat tekevät vain työtään - rohkeasti ja ammattitaidolla. Mutta mitä tulee palkaksi? Huomautuksia, varoituksia, uhkailua ja sairaslomaa???
Ei uskoisi, että tällainen peli olisi mahdollista Suomessa vuonna 2016. Suomi kun on yksi maailman vähiten korruptoitunein ja sananvapaudeltaan avoimin yhteiskunta. Ei kuitenkaan savua ilman tulta. Jos toimittajat ovat olleet täysin väärässä, mitä ei siis ole todistettu, ovat sanktiot varmasti oikeutettuja. Jos taas toimittajien tiedot Sipilästä ja Jääskeläisestä pitävät paikkaansa, mitä ei siis vielä ole täysin todistettu, pitäisi sanktiot kohdistaa yhtä lailla johtajiin.
Olen käynyt monet johtamistaidon kurssit ja koulutukset. Se ei tietty kerro mitään omasta johtamisestani, mutta olen vakuuttunut ainakin yhdestä oppimastani: 'Hyvä johtajuus on maltillista ongelmien käsittelyä, tunteita ei saa liikaa heittää peliin'. Nähtäväksi jää mihin kohtaan pilkku laitetaan toimittajien ja pääministerin kohdalla. Onko siihen edes tarvetta? Asiathan tässä riitelee, ei ihmiset...
maanantai 5. joulukuuta 2016
Rajat kiinni
Huomenna on Suomen tasavallan 99. itsenäisyyspäivä. Ensimmäinen maailmansota aiheutti Venäjän keisarikunnan sisäisen romahduksen keväällä 1917 ja taistelun maan hallinnasta. Myös Suomen suuriruhtinaskunta hajosi ja seuranneessa sekavassa tilanteessa Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi 6. joulukuuta 1917. Mitä itsenäinen Suomi sinulle merkitsee ja mitä se tarkoittaa?
Kuluneen noin 100 vuoden aikana olemme kansakuntana kokeneet monenlaisia hetkiä - pumpulissa emme ole eläneet. Lähes heti itsenäisyysjulistuksen jälkeen aloimme sotia keskenämme. Sota oli tietysti verinen, mutta sitä seurannut rauha vieläkin verisempi. Armoa ei juuri annettu hävinneelle osapuolelle. Tämä jätti arven pitkäksi aikaa, mutta kuin tilauksena saimme yhteisen vihollisen ja aloitimme puolustussodan 30.11.1939 Neuvostoliittoa vastaan. Talvisota oli ihme. Se oli ihme siksi, vaikka jouduimme antautumaan tappion myötä, meitä ei valloitettu.
Janosimme kostoa, jonka seurauksena alkoi jatkosota 25.6.1941. Oikeutettua olisi ollut saada talvisodan seurauksena menetetyt alueet takaisin, mutta se ei riittänyt voitonhurmaiselle sotilasjohdolle. Loppu oli yhtä kaaosta, mutta rauhan ja sotakorvausten myötä kansakuntamme alkoi eheytyä ja taloutemme kasvaa, hyvinvointi lisääntyi.
Vuonna 2016, itsenäisyyspäivämme aattona, meillä tuntuu olevan paljon uhkia: homot, pakolaiset, Guggenheim, maahanmuuttajat, ulkomaalaiset, Euroopan Unioni, kansanedustajat, valtioneuvosto, naapurit, koirankakat...
Pahin uhka kuitenkin löytyy peilistä. Me emme voi kansakuntana nousta tästä turvattomuuden suosta, jos emme ala itse muuttua. Kun arvostamme itseämme, on paljon helpompi elää muiden kanssa. Tähän tietysti tarvitaan kaikkia meitä Suomessa asuvia. Viha ei auta ketään, se vain lietsoo uutta vihaa. Suvaitsevaisuudellakin on rajansa ja ne rajat on laitettava kiinni. On tehtävä raja vihaan ja alettava välittämään enemmän. Vihapuheisiin on nyt viimeistään puututtava. Meidän on kansakuntana herättävä nyt eikä 15. päivä. Jos/kun arvostamme ja kunnioitamme heitä, jotka ovat meille tämän hyvinvoinnin luoneet ja taistelleet, aloitamme puhdistuksen ensimmäisenä omasta päästä - sinä ja minä. "Oi, maamme Suomi..." Hyvää itsenäisyyttä.
Kuluneen noin 100 vuoden aikana olemme kansakuntana kokeneet monenlaisia hetkiä - pumpulissa emme ole eläneet. Lähes heti itsenäisyysjulistuksen jälkeen aloimme sotia keskenämme. Sota oli tietysti verinen, mutta sitä seurannut rauha vieläkin verisempi. Armoa ei juuri annettu hävinneelle osapuolelle. Tämä jätti arven pitkäksi aikaa, mutta kuin tilauksena saimme yhteisen vihollisen ja aloitimme puolustussodan 30.11.1939 Neuvostoliittoa vastaan. Talvisota oli ihme. Se oli ihme siksi, vaikka jouduimme antautumaan tappion myötä, meitä ei valloitettu.
Janosimme kostoa, jonka seurauksena alkoi jatkosota 25.6.1941. Oikeutettua olisi ollut saada talvisodan seurauksena menetetyt alueet takaisin, mutta se ei riittänyt voitonhurmaiselle sotilasjohdolle. Loppu oli yhtä kaaosta, mutta rauhan ja sotakorvausten myötä kansakuntamme alkoi eheytyä ja taloutemme kasvaa, hyvinvointi lisääntyi.
Vuonna 2016, itsenäisyyspäivämme aattona, meillä tuntuu olevan paljon uhkia: homot, pakolaiset, Guggenheim, maahanmuuttajat, ulkomaalaiset, Euroopan Unioni, kansanedustajat, valtioneuvosto, naapurit, koirankakat...
Pahin uhka kuitenkin löytyy peilistä. Me emme voi kansakuntana nousta tästä turvattomuuden suosta, jos emme ala itse muuttua. Kun arvostamme itseämme, on paljon helpompi elää muiden kanssa. Tähän tietysti tarvitaan kaikkia meitä Suomessa asuvia. Viha ei auta ketään, se vain lietsoo uutta vihaa. Suvaitsevaisuudellakin on rajansa ja ne rajat on laitettava kiinni. On tehtävä raja vihaan ja alettava välittämään enemmän. Vihapuheisiin on nyt viimeistään puututtava. Meidän on kansakuntana herättävä nyt eikä 15. päivä. Jos/kun arvostamme ja kunnioitamme heitä, jotka ovat meille tämän hyvinvoinnin luoneet ja taistelleet, aloitamme puhdistuksen ensimmäisenä omasta päästä - sinä ja minä. "Oi, maamme Suomi..." Hyvää itsenäisyyttä.
perjantai 2. joulukuuta 2016
Uusi valtiojärjestys
Maailman sivu on ollut valtion hallintamuotoja. On kokeiltu jos minkälaista. Aikoinaan Roomassa jonkin ajan toimi keisarin hallitsemana yksinvaltius melko hyvin. Historian kirjat kertovat keisari Augustuksen luomasta rauhanajasta, Pax Romana, joka loi Rooman tasavaltaan sisäisen rauhan noin 200 vuoden ajan. Ei huono, kun ajatellaan tämän tapahtuman 2000 vuoden taakse.
Demokratia eli kansanvalta on kansanvaltaan perustuva valtiojärjestys tai hallitusmuoto, jonka perusajatuksena on, että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa. Nykyajan demokratian juuret lienevät antiikin Kreikassa Platonin teoksissa, mutta demokraattisia piirteitä eri sivilisaatioista löytyy paljon kauempaakin.
Itse en tiedä parempaa tapaa hallita kuin demokratia. Tietysti, jos minä saisin hallita yksinvaltiaan tavoin, olisi mun kotona kaikki paremmin...ja tietysti Suomessa ja koko maailmassa. Jos kaikki tekisivät niin kuin minä haluaisin, itse mukaan lukien, olisi kaikkien ihmisten elämä paljon helpompaa. Kaikki ongelmat poistuisivat...
Mä uskon, että näin ovat monet diktaattorit ajatelleet ennenkuin he ovat päässeet vallankahvaan. Tarkoitus on ollut hyvä kunnes se on pyhittänyt keinot. Jos monelle poliitikolle tämä demokratian hyväksyminen on vaikeaa, niin on se ihan "tavan" kansalaisellekin. Kun oma tahto ei mene niinkuin olisi ajatellut, halunnut, ei auta kuin purra hammasta, harmitella tottakai, ehken purnatakin, mutta lopulta tyytyä enemmistön päätökseen. Sekä olla onnellinen, että on demokratia😊
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Adventus
'Jeesus tulee, oletko valmis'-julisteita ja pamfletteja julkaistiin ja liimailtiin moneen paikkaan lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla. Itse en ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä, mitä nyt naureskeltiin hieman niille tyyliin "uskovaisten juttuja".
Seuraavan kerran törmäsin samaiseen tekstinparteen Hassisen Koneen kappaleessa 'Jeesus tulee' vuodelta 1991. Siinä lauletaan "Jeesus tulee, oletko valmis? Viritä virtes, osaatko psalmis?" Varsin nerokasta tekstiä. En tiedä mitä liene on Ismo Alanko ajatellut kappaletta tehdessään, mutta osui ja upposi, sekä teksti että melodia.
Vuosia kului ja meikäläinen alkoi lähestyä Jeesusta tai päinvastoin. Kun tulin uskoon marraskuussa 1997 aloin tosissani miettimään mitä toi yksinkertainen slogan 'Jeesus tulee, oletko valmis?' tarkoittaa. Vielä enemmän mietin sitä, kun minut vihittiin papiksi jälleen marraskuussa 2002. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vuonna 2012 PMMP lauloi 'Jeesus ei tule oletko valmis'. En tiedä mitä liene ovat Paula Vesala ja Mira Luoti ajatelleet kappaletta tehdessään, mutta osui ja upposi, sekä teksti että melodia.
Viimeisin juttu tämän vuoden marraskuulta on se, että kyseiset julisteet ovat luvattomia Keski-Suomalaisen mukaan. Teiden varsilla oleviin mainoksiin tarvitaan aina lupa. Ainoastaan tapahtumailmoituksia saa laittaa tilapäisesti teiden varsille ilman Ely-keskuksen hyväksyntää.
Lehden mukaan Jeesus-kylttiä ei voi pitää tapahtumailmoituksena, vaan kyseessä on kannanotto. Siksi lupakin vaaditaan. Varmaan näin on, mutta kuulostaa melko kornilta. Jos käännetään asia toisin päin, niin jos Jeesus ilmoittaisi tulemisestaan ja pyytäisi luvan Ely-keskukselta, niin se olisi OK. Heh!!!
No, nyt tiedän mitä se 'Jeesus tulee, oletko valmis?" tarkoittaa, mutta sitä en tiedä olenko valmis. Yksi suuri ristiriita on se, ettei teoilla olisi merkitystä pelastukseen. Se ei voi olla näin. Tai jos on, niin teoilla on varmasti merkitystä sekä itselle että muille ihmisille. Olen edelleen sillä samalla tiellä ja toivon olevani valmis. Adventti tarkoittaa tulemista. Ootellaan siis...ja ollaan valmiita!
Seuraavan kerran törmäsin samaiseen tekstinparteen Hassisen Koneen kappaleessa 'Jeesus tulee' vuodelta 1991. Siinä lauletaan "Jeesus tulee, oletko valmis? Viritä virtes, osaatko psalmis?" Varsin nerokasta tekstiä. En tiedä mitä liene on Ismo Alanko ajatellut kappaletta tehdessään, mutta osui ja upposi, sekä teksti että melodia.
Vuosia kului ja meikäläinen alkoi lähestyä Jeesusta tai päinvastoin. Kun tulin uskoon marraskuussa 1997 aloin tosissani miettimään mitä toi yksinkertainen slogan 'Jeesus tulee, oletko valmis?' tarkoittaa. Vielä enemmän mietin sitä, kun minut vihittiin papiksi jälleen marraskuussa 2002. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vuonna 2012 PMMP lauloi 'Jeesus ei tule oletko valmis'. En tiedä mitä liene ovat Paula Vesala ja Mira Luoti ajatelleet kappaletta tehdessään, mutta osui ja upposi, sekä teksti että melodia.
Viimeisin juttu tämän vuoden marraskuulta on se, että kyseiset julisteet ovat luvattomia Keski-Suomalaisen mukaan. Teiden varsilla oleviin mainoksiin tarvitaan aina lupa. Ainoastaan tapahtumailmoituksia saa laittaa tilapäisesti teiden varsille ilman Ely-keskuksen hyväksyntää.
Lehden mukaan Jeesus-kylttiä ei voi pitää tapahtumailmoituksena, vaan kyseessä on kannanotto. Siksi lupakin vaaditaan. Varmaan näin on, mutta kuulostaa melko kornilta. Jos käännetään asia toisin päin, niin jos Jeesus ilmoittaisi tulemisestaan ja pyytäisi luvan Ely-keskukselta, niin se olisi OK. Heh!!!
No, nyt tiedän mitä se 'Jeesus tulee, oletko valmis?" tarkoittaa, mutta sitä en tiedä olenko valmis. Yksi suuri ristiriita on se, ettei teoilla olisi merkitystä pelastukseen. Se ei voi olla näin. Tai jos on, niin teoilla on varmasti merkitystä sekä itselle että muille ihmisille. Olen edelleen sillä samalla tiellä ja toivon olevani valmis. Adventti tarkoittaa tulemista. Ootellaan siis...ja ollaan valmiita!
maanantai 21. marraskuuta 2016
Gugge tulee, olenko valmis?
Pitkään aikaan ei olla Helsingissä väännetty peistä samalla tavalla kuin nyt mahdollisesta Guggenheim-museosta Etelärantaan. Viimeiset viisi vuotta ollaan menty eipäs/juupas-linjalla, vaan nyt taitaa olla finaalin aika.
Viimeksi taisteltiin makasiinien puolesta, Pro Makasiinit, purkamista vastaan. Nuo 1800-luvun lopulla rakennetut rakkaat ja monipuolisesti käytössä olleet VR:n makasiinit näkivät reilun satavuotisen historiansa aikana monenlaista. Parhaimmillaan makasiinit olivat juuri kansalaisten käytössä kirpputoreineen, konsertteineen ja muiden tapahtumien ydinpaikkana. Lopulta ne haluttiin Kaupungin toimesta purkaa. Mikään ei auttanut, vaikka oltiin joukolla osoittamassa mieltä purkamista vastaan. Lopullinen kuolinisku tapahtuu toukokuussa 2006, jolloin makasiinit, "tsaarin tallit", paloivat tuhkaksi.
Nyt taistelen rakentamisen puolesta, Pro Guggenheim. Mielestäni tuo hanke on taistelemisen arvoinen. "Gugge" toisi sen mahtavan sysäyksen Helsingin turismiin ja taide-elämään. Tottakai mietityttää ne arviot kävijämääristä ja erityisesti rakennusbudjetista sekä lisenssimaksuista. Niissä pitääkin olla tiukkana ennen kuin nimet paperiin laitetaan. Kaikesta huolimatta uskon, että tämä hillitty riskinotto on kannattava hanke.
"Lisäksi hyväksyessään Guggenheim Helsinki taidemuseohankkeen toteuttamisen kaupunginvaltuusto päättää käynnistää myös "Helsinki kuvataidekaupunkina" -esityksen valmistelun. Esityksessä Helsinki selvittää keinoja edistää kaupunkimme kuvataidekentän kehittämistä kokonaisuutena muiltakin osin kuin Guggenheim-hankkeen kautta. Näitä keinoja voivat olla mm. galleriakenttää, työtiloja, taideapurahoja, taidekasvatusta ja kokoelmapoliitiikkaa koskevat toimenpiteet kuten aikalaistaiteen hankintoja museoiden kokoelmiin. Mittaluokaltaan noin 2-4 miljoonan esitys keinoista tuodaan kaupunginhallituksen päätettäväksi helmikuussa 2017."
-Vihreät-
Välierä voitettiin 8-7, finaali on 30.11.
Viimeksi taisteltiin makasiinien puolesta, Pro Makasiinit, purkamista vastaan. Nuo 1800-luvun lopulla rakennetut rakkaat ja monipuolisesti käytössä olleet VR:n makasiinit näkivät reilun satavuotisen historiansa aikana monenlaista. Parhaimmillaan makasiinit olivat juuri kansalaisten käytössä kirpputoreineen, konsertteineen ja muiden tapahtumien ydinpaikkana. Lopulta ne haluttiin Kaupungin toimesta purkaa. Mikään ei auttanut, vaikka oltiin joukolla osoittamassa mieltä purkamista vastaan. Lopullinen kuolinisku tapahtuu toukokuussa 2006, jolloin makasiinit, "tsaarin tallit", paloivat tuhkaksi.
Nyt taistelen rakentamisen puolesta, Pro Guggenheim. Mielestäni tuo hanke on taistelemisen arvoinen. "Gugge" toisi sen mahtavan sysäyksen Helsingin turismiin ja taide-elämään. Tottakai mietityttää ne arviot kävijämääristä ja erityisesti rakennusbudjetista sekä lisenssimaksuista. Niissä pitääkin olla tiukkana ennen kuin nimet paperiin laitetaan. Kaikesta huolimatta uskon, että tämä hillitty riskinotto on kannattava hanke.
"Lisäksi hyväksyessään Guggenheim Helsinki taidemuseohankkeen toteuttamisen kaupunginvaltuusto päättää käynnistää myös "Helsinki kuvataidekaupunkina" -esityksen valmistelun. Esityksessä Helsinki selvittää keinoja edistää kaupunkimme kuvataidekentän kehittämistä kokonaisuutena muiltakin osin kuin Guggenheim-hankkeen kautta. Näitä keinoja voivat olla mm. galleriakenttää, työtiloja, taideapurahoja, taidekasvatusta ja kokoelmapoliitiikkaa koskevat toimenpiteet kuten aikalaistaiteen hankintoja museoiden kokoelmiin. Mittaluokaltaan noin 2-4 miljoonan esitys keinoista tuodaan kaupunginhallituksen päätettäväksi helmikuussa 2017."
-Vihreät-
Välierä voitettiin 8-7, finaali on 30.11.
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Winterdanger
Millaisia mielleyhtymiä tulee kun kuulee sanan 'molokinkita'? Kaikki eivät ehkä tunne tarinaa, jossa ihmisiä uhrattiin Molok-jumalalle paremman tulevaisuuden toivossa. No, entäpä onko 'Kankkulan kaivo' tuttu? Eiköhän tämä sanana tiedetä, mutta missä se sijaitsee?
Maailman historia tuntee monta hanketta, joissa rahaa on mennyt, mutta juuri mitään ei saatu aikaan. Alkuajan kehitysyhteistyö oli surullinen esimerkki tällaisesta. Hyöty jakakautui muutamille, jos heillekään.
Suomen historiassa on monta tapausta missä rahaa on palanut enemmän kuin alkujaan piti. Useimmiten nämä ovat olleet rakennushankkeita, joissa budjetintekijät ovat lupailleet kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Viimeisin lienee länsimetro sekä parinkymmenen vuoden takaa tasavallan presidentin virka-asunto, Mäntyniemi.
Kun on kymmenen omenaa ja kymmenen lasta, niin jakamisen luulisi olevan helppoa. Ongelma nuodistuu sulloin, kun jakaja antaa jollekin lapselle useamman omenan kuin yhden. Joiltakin se on pois kun yhteistä pottia jaetaan epätasaisesti. Pahintahan se on silloin kun lapsi, joka saa useamman kuin yhden omenan ja heitää ne kaikki pois. Sijaitseekohan se Kankkulan kaivo Kainuussa?
lauantai 12. marraskuuta 2016
Kaikkien isien päivä
Huomenna sitä isänpäivää taas vietetään kuten joka vuosi, mutta Suomessa vasta vuodesta 1987 alkaen. Äitienpäivää on kuitenkin vietetty jo vuodesta 1918 asti. Mitäs tasa-arvoa tää tällainen on?
Joka tapauksessa molemmat päivät ovat varsin odotettuja. Päiväkodeissa ja alakouluissa on väkerretty kortteja isille ja huomenna aamulla ne sitten saavuttavat isän, joka yrittää näyttää nukkuvaa. Ihanaa, lutusta, koskettavaa, aika pysähtyy ja perheillä on sydämellinen, rakkaudentäyteinen päivä yhdessä.
Kaikki eivät juhli täydestä sydämestään, vaikka kaikilla on isä, ainkin ollut. He, jotka eivät ole isiä, vaikka kuinka haluaisivat ja he, joiden lapsi on kuollut, ovat varmasti pala kurkussa huomenna. Se menetys tai saavuttamattomuus on aina mielessä. Lapsensa menettäminen on varmasti pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Myös monet pariskunnat, jotka haluaisivat olla vanhempia, eivät voi muuta kuin toivoa parasta tulevaisuudelta.
Toivon huomisesta kaikesta huolimatta rauhaisaa isänpäivää kaikille isille, pojille ja tytöille. Yritetään nauttia siitä mitä on, ei mietitä sitä, mitä ei ole. Vaikeaa se monelle on, mutta kuitenkin: Hyvää isänpäivää❤️
Joka tapauksessa molemmat päivät ovat varsin odotettuja. Päiväkodeissa ja alakouluissa on väkerretty kortteja isille ja huomenna aamulla ne sitten saavuttavat isän, joka yrittää näyttää nukkuvaa. Ihanaa, lutusta, koskettavaa, aika pysähtyy ja perheillä on sydämellinen, rakkaudentäyteinen päivä yhdessä.
Kaikki eivät juhli täydestä sydämestään, vaikka kaikilla on isä, ainkin ollut. He, jotka eivät ole isiä, vaikka kuinka haluaisivat ja he, joiden lapsi on kuollut, ovat varmasti pala kurkussa huomenna. Se menetys tai saavuttamattomuus on aina mielessä. Lapsensa menettäminen on varmasti pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Myös monet pariskunnat, jotka haluaisivat olla vanhempia, eivät voi muuta kuin toivoa parasta tulevaisuudelta.
Toivon huomisesta kaikesta huolimatta rauhaisaa isänpäivää kaikille isille, pojille ja tytöille. Yritetään nauttia siitä mitä on, ei mietitä sitä, mitä ei ole. Vaikeaa se monelle on, mutta kuitenkin: Hyvää isänpäivää❤️
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
Make America great again!
We'll see...
Trumpin 24 lupausta
- Lopettaa rikollisuuden ja terrorismin
- Palauttaa lain ja järjestyksen
- Varmistaa kaikille amerikkalaislapsille tasapuolisen kohtelun
- Tuhota Isisin "barbaarit"
- Suojella HLBTIQ-kansaa väkivallalta
- Lopettaa maahanmuuton maista, joilla on terrorismiyhteyksiä
- Tehdä maahanmuuttojärjestelmän, joka toimii amerikkalaisten eduksi
- Rakentaa muurin Meksikon rajalle
- Vähentää merkittävästi laittomia rajanylityksiä
- Neuvotella kauppasopimukset uusiksi Yhdysvaltojen eduksi
- Tehdä Yhdysvalloista taas rikkaan
- Estää yrityksiä siirtämästä työpaikkoja ulkomaille ilman seurauksia
- Alentaa veroja
- Lopettaa sääntelyn
- Rakentaa uusia siltoja, teitä ja rautateitä
- Auttaa vanhempia saamaan lapsensa haluamaansa kouluun lähikoulun sijaan
- Kumota Obaman terveydenhuoltouudistus Obamacare
- Muuttaa lentokenttien turvatarkastuksia
- Auttaa opintovelkaan hukkuvia opiskelijoita
- Rakentaa armeijan kokonaan uusiksi
- Pyytää muita Nato-maita maksamaan osuutensa kustannuksista
- Pitää huolta veteraaneista
- Eliminoida hallinnon turhat kustannukset
- Olla niiden ääni, jotka eivät saa ääntään kuuluviin
Unohtamatta "Lock her up!"
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
Uusi Aalto
"Vaikeuksien kautta voittoon" on sanonta, joka useimmiten ei pidä paikkaansa. Silloin kun sen joku toteuttaa, tuodaan se ilmi, koska se myy ja on tietysti hienoa. Tarinat Rumasta ankanpoikasesta, Tuhkimosta tai Oliver Twististä ovat huikaisevia, koskettavia, mutta eivät totta.
Vähän vastaavanlaisia tarinoita saamme joskus lukea, kuulla tai nähdä lehdistä, netistä, radiosta tai telkkarista, mutta ne tulevat ja menevät sen siliän tien. Kovin pitkään ei ketään kiinnosta kuulla kuinka köyhästä tuli rikas, sairaaasta terve tai parisuhdehelvetistä onnellinen.
Viime aikoina olemme saaneet seurata Saara Aallon tarinaa X Factorissa. Alussa juuri kukaan ei tiennyt, että hän menee koko kisaan. Sitten kun tiedettiin Saaran osallistuvan alkoi ilkkuminen, joka jatkui vaikka hän pääsi jatkoon. Pikku hiljaa me suomalaiset olemme oppineet tykkäämään tai ainakin kannustamaan Saaraa. Nyt hän on jo kahdeksan joukossa ja pääsee muiden loppufinalistien kanssa isolle kiertueelle kävi loppupeleissä miten vaan. Hieno suoritus.
Itse olen kiinnittänyt huomiota Saara Aallon kehittymiseen esiintyjänä. Laulaa ja soittaa hän on aina osannut. Kaikkihan sen tietää. Nyt hänen turha jäykkyys on jäänyt pois, mikroilmeet parantuneet ja itsevarmuus lisääntynyt. Nyt tie on auki tähtiin...kunhan kukaan amatööri ei sössi sitä!
tiistai 1. marraskuuta 2016
Alma-Sofia Miettinen
Jos nyt tehtäis kysely "Kuka on Alma-Sofia Miettinen?", niin väitän, että 99% vastaa "Kuka? Nevö hööd!". Väitän, että kun kysymys tehdään vuoden kuluttua, niin 99% vastaa "Alma, meidän superstara".
Alma on noussut underground tietoisuuteen parin viime vuoden aikana melko vauhdilla. En tiedä kuka hänet on "löytänyt"? Väitän täysin tietämättömänä, että yksi "syyllinen" on Sini Sabotage. Hän, jos kuka tietää miltä tuntuu olla hyljeksitty, aliarvostettu, nainen, what ever. Kuka on oikeasti kuunnellut SS:n musaa? Se on hienoa rappiä, tanssittavaa hiphoppia.
Voin kuvitella, kun Alma oli Idolsissa vuonna 2013, niin kommentit ja ajatukset Suomen "musiikkiammattilaisilla" olivat "ihan hyvää musaa", "hyvä meininki", "ok, mut joku tässä mättää". Ei helvetti, mikä meitä musasuomalaisia vaivaa? Me menetetään monta todellista lahjakkuutta ihan meidän itsemme pätemisen ja ammattitaidottomuuden vuoksi.
Alman juttu on se mitä hän on eli oma itsensä. Toivottavasti hän ei muuta mitään muuta kuin kehittyy laulajana, vaikka Alman ääni on jo nyt niin IHQ❤️ "Be yourself and come baby as you are!". Tavastia 30.12.2016. Savolaiset saavat taas olla ylpeitä...Alma on ⭐️.
Alma on noussut underground tietoisuuteen parin viime vuoden aikana melko vauhdilla. En tiedä kuka hänet on "löytänyt"? Väitän täysin tietämättömänä, että yksi "syyllinen" on Sini Sabotage. Hän, jos kuka tietää miltä tuntuu olla hyljeksitty, aliarvostettu, nainen, what ever. Kuka on oikeasti kuunnellut SS:n musaa? Se on hienoa rappiä, tanssittavaa hiphoppia.
Voin kuvitella, kun Alma oli Idolsissa vuonna 2013, niin kommentit ja ajatukset Suomen "musiikkiammattilaisilla" olivat "ihan hyvää musaa", "hyvä meininki", "ok, mut joku tässä mättää". Ei helvetti, mikä meitä musasuomalaisia vaivaa? Me menetetään monta todellista lahjakkuutta ihan meidän itsemme pätemisen ja ammattitaidottomuuden vuoksi.
Alman juttu on se mitä hän on eli oma itsensä. Toivottavasti hän ei muuta mitään muuta kuin kehittyy laulajana, vaikka Alman ääni on jo nyt niin IHQ❤️ "Be yourself and come baby as you are!". Tavastia 30.12.2016. Savolaiset saavat taas olla ylpeitä...Alma on ⭐️.
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Tule sellaisena kuin olet
Väitän, että kyläilyt, varsinkin spontaanit yht'äkkiä tehdyt, ovat vähentyneet radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Oletteko huomanneet? Kun aikoinaan muutin vaimoni kanssa yhteen sosiaalinen elämäni oli varsin vilkasta ja kotimme oli kuin majatalo. Meilla sai tulla ja mennä.
Tänä päivänä kaikki tapaamiset on sovittava. Eikä sekään riitä, sillä voi tulla muita (tärkeämpiä?) menoja. Ollaanko me ihmiset muututtu ja onko maailma muuttunut ympärillämme?
Kun katsoin erästä ohjelmaa, jossa puhuttiin ihmisen ulkonäöstä, olin täysin ymmälläni. Torpan Maisa sanoi "mielummin jään rekan alle kuin olisin lihava". Mikä meihin ihmisiin on oikein mennyt? Mä ymmärrän terveyden kannalta liiallisen ylipainon olevan ei niin hyvä asia, mutta että mielummin kuolema kuin ylipaino???
Mä jotenkin uskon siihen, että ihmiset, jotka tuijottavat peiliin jatkuvasti tutkien omaa kehoaan ovat jollakin tasolla hukassa. Mitä sitten kun ikäännytään ja on yhä vaikeampaa saada itseään siihen kuuluisaan rantakuntoon. Kestääkö silloin pää?
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on juuri nyt, vapauttaa se paljosta ahdistuksesta ja paineista. Mitä sitten jos on ylipainoa, pituus ei täytä mittoja tai kehon kaikki kohdat ovat jotain ihan muuta mitä media meille tyrkyttää. So f...ing what!
Tänä päivänä kaikki tapaamiset on sovittava. Eikä sekään riitä, sillä voi tulla muita (tärkeämpiä?) menoja. Ollaanko me ihmiset muututtu ja onko maailma muuttunut ympärillämme?
Kun katsoin erästä ohjelmaa, jossa puhuttiin ihmisen ulkonäöstä, olin täysin ymmälläni. Torpan Maisa sanoi "mielummin jään rekan alle kuin olisin lihava". Mikä meihin ihmisiin on oikein mennyt? Mä ymmärrän terveyden kannalta liiallisen ylipainon olevan ei niin hyvä asia, mutta että mielummin kuolema kuin ylipaino???
Mä jotenkin uskon siihen, että ihmiset, jotka tuijottavat peiliin jatkuvasti tutkien omaa kehoaan ovat jollakin tasolla hukassa. Mitä sitten kun ikäännytään ja on yhä vaikeampaa saada itseään siihen kuuluisaan rantakuntoon. Kestääkö silloin pää?
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on juuri nyt, vapauttaa se paljosta ahdistuksesta ja paineista. Mitä sitten jos on ylipainoa, pituus ei täytä mittoja tai kehon kaikki kohdat ovat jotain ihan muuta mitä media meille tyrkyttää. So f...ing what!
maanantai 24. lokakuuta 2016
Save Syria
YK eli Yhdistyneet Kansakunnat täyttää tänään 71 vuotta. Onnea!!! Eläkeläistä on kritisoitu monesta eri asiasta, mutta suhteellisen hyvin se on rauhan pystynyt pitämään. Tulipaloja syttyy joka puolella maailmaa, mutta roihuksi ne eivät vielä ole laajentuneet...anteeksi...eskaloituneet kuten 1910- ja 1930-luvuilla.
Rauha ja turvallisuus lienee tärkeimpiä asioita, mitä elämässämme voi olla, mutta osaammeko me arvostaa niitä. Monesti käy niin vasta kun itseämme tai lähipiiriämme uhataan, huomaamme miten tärkeää on saada elää rauhassa. Meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, mitkä meillä on eikä niihin, joita meillä ei ole.
Suomessa ei olla koettu sotaa eikä tuhoa yli 70 vuoteen. Kaksi, kolme sukupolvea on saanut elää rauhassa. Täytyy siis olla reilusti yli 70-vuotias, jos pystyy muistelemaan sodan kauhuja. Kukaan sotaa kokenut ei glamourisoi tai romantisoi kokemuksia talvi- tai jatkosodasta. Käykääpä kysymässä...
Syyrialla on pitkä ja tikas historia. Aikoinaan se on ollut maailmanvalta. Syyria oli myös YK:n perustajajäsen. Viimeisten 70 vuoden aikana maa on ollut enemmän tai vähemmän mukana konflikteissa. Tällä hetkellä Syyriassa on menossa sisällissota vuodesta 2011 alkaen. Sota saataisiin heti loppumaan, jos Venäjä ja Yhdysvallat pääsisivät sopimukseen. Tästä ei ole toivoa. Jos näin kävisi olisi seuraavien nobelin rauhanpalkintojen saajien nimet, niin kornilta kuin se kuulostaakin, Vladimir Putin ja Sergei Lavrov sekä Hillary Clinton ja John Kerry.
Rauha ja turvallisuus lienee tärkeimpiä asioita, mitä elämässämme voi olla, mutta osaammeko me arvostaa niitä. Monesti käy niin vasta kun itseämme tai lähipiiriämme uhataan, huomaamme miten tärkeää on saada elää rauhassa. Meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, mitkä meillä on eikä niihin, joita meillä ei ole.
Suomessa ei olla koettu sotaa eikä tuhoa yli 70 vuoteen. Kaksi, kolme sukupolvea on saanut elää rauhassa. Täytyy siis olla reilusti yli 70-vuotias, jos pystyy muistelemaan sodan kauhuja. Kukaan sotaa kokenut ei glamourisoi tai romantisoi kokemuksia talvi- tai jatkosodasta. Käykääpä kysymässä...
Syyrialla on pitkä ja tikas historia. Aikoinaan se on ollut maailmanvalta. Syyria oli myös YK:n perustajajäsen. Viimeisten 70 vuoden aikana maa on ollut enemmän tai vähemmän mukana konflikteissa. Tällä hetkellä Syyriassa on menossa sisällissota vuodesta 2011 alkaen. Sota saataisiin heti loppumaan, jos Venäjä ja Yhdysvallat pääsisivät sopimukseen. Tästä ei ole toivoa. Jos näin kävisi olisi seuraavien nobelin rauhanpalkintojen saajien nimet, niin kornilta kuin se kuulostaakin, Vladimir Putin ja Sergei Lavrov sekä Hillary Clinton ja John Kerry.
perjantai 21. lokakuuta 2016
Ilmiö nimeltä Saara Aalto
On tarina miehestä, joka katseli vaimonsa kanssa naapurin hyvin leikattua nurmea ja he ihmettelivät kateellisina miten se voi olla niin siisti. Tulivat tulokseen, että siellä täytyy olla hyvä ruohonleikkuri, jota kannattaisi kenties lainata. Hieman emmittyään mies lähti talsimaan kohti naapurin kotiovea, mutta käätyi takaisin sanoen vaimolleen "ei se lainaa kuitenkaan", johon vaimo "ei varmaan". Mies kuitenkin lähti uudestaan ajatellen "mitäs jos kuitenkin", mutta kääntyi naapurin pihamaalla jo olessaan takaisin todeten vaimolleen "ei tästä mitään tule", johon vaimo "ei tietenkään".
Mies rohkaistui vielä uudestaan ja oli jo naapurin kotiovella, mutta kääntyi jälleen takaisin jaaritellen vaimolleen "turha juttu, se on semmonen tyyppi", johon vaimo jatkoi "niin onkin, päältä näkee". Kaikesta huolimatta mies kokosi itsensä ja lähti päättäväisesti kohti naapurin taloa, koputti ovelle ja kun naapuri tuli iloisesti, hymyillen avaamaan oven mies totesi "pidä ruohonleikkuris, perkele!".
Kateus on yksi tuhoavimmista voimista meidän ihmisten välillä. Kateus syntyy siitä, mitä minulla ei ole, mutta jollakin toisella on. Kateus syntyy ajatuksista, siirtyy sanoiksi ja lopulta teoiksi.
Me luulemme tuntevamme ihmiset, mutta emme halua tutustua heihin. Annetaan kaikille mahdollisuus osoittaa olevansa se mitä hän on. Jos hän sitten osoittautuu kuspiäks, niin silloin voimme unohtaa hänet. Kateus hajottaa meitä itseämme. Miksi siis olla kateellinen???
maanantai 17. lokakuuta 2016
Kenelle kellot soivat
Sota on varmasti pahin mahdollinen kriisi. Me täällä Suomessa olemme saaneet olla rauhassa yli 70 vuotta eli parin kolmen sukupolven ajan. Rauhanjakso on pisin Suomen historiassa.
Ennen sosiaalista mediaa sota tuli olohuoneisiimme television kautta, viiveellä ja osittain sensuroituna. Korean sota jäi vielä pimentoon, mutta Vietnamin sota oli ensimmäinen varsinainen tv-sota, josta uutisoitiin varsin paljon. Irakin sota oli sitten taas ensimmäinen live-sota, jota pystyttiin seuraamaan lähes suorana. Se kosketti montaa suomalaista.
Kuitenkin Jugislavian sota oli se, joka sai miettimään täällä lintukodossa asumista. Voisiko sota levitä tännekin? Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja valtasi Krimin niemimaan, oli selvää, että mitä tahansa voi tapahtua.
Koko maailmassa lienee, katsontakannasta riippuen, toistasataa kriisipesäkettä, joista sodaksi on eskaloitunut useampi kymmenen. YK tekee varmasti kaikkensa helpottaakseen tilannetta, mutta on monesti varsin kädetön terroristien ja supervaltojen edessä.
Täytyy muistaa, että niin Putin ja Obama kuin myös al-Assad ja muut johtajat ovat ihmisiä. Heillä on paljon käsissään. Mitä voisi yksi ihminen tehdä rauhan puolesta, sotaa vastaan? Soittaa kelloja...miksi ei...jostakin on hyvä lähteä, jotakin on tehtävä. Välinpitämättömyys luo lisää kaaosta. Äänet aikuttavat psykologisesti. Kuunnelkaamme siis rauhaa.
Ennen sosiaalista mediaa sota tuli olohuoneisiimme television kautta, viiveellä ja osittain sensuroituna. Korean sota jäi vielä pimentoon, mutta Vietnamin sota oli ensimmäinen varsinainen tv-sota, josta uutisoitiin varsin paljon. Irakin sota oli sitten taas ensimmäinen live-sota, jota pystyttiin seuraamaan lähes suorana. Se kosketti montaa suomalaista.
Kuitenkin Jugislavian sota oli se, joka sai miettimään täällä lintukodossa asumista. Voisiko sota levitä tännekin? Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja valtasi Krimin niemimaan, oli selvää, että mitä tahansa voi tapahtua.
Koko maailmassa lienee, katsontakannasta riippuen, toistasataa kriisipesäkettä, joista sodaksi on eskaloitunut useampi kymmenen. YK tekee varmasti kaikkensa helpottaakseen tilannetta, mutta on monesti varsin kädetön terroristien ja supervaltojen edessä.
Täytyy muistaa, että niin Putin ja Obama kuin myös al-Assad ja muut johtajat ovat ihmisiä. Heillä on paljon käsissään. Mitä voisi yksi ihminen tehdä rauhan puolesta, sotaa vastaan? Soittaa kelloja...miksi ei...jostakin on hyvä lähteä, jotakin on tehtävä. Välinpitämättömyys luo lisää kaaosta. Äänet aikuttavat psykologisesti. Kuunnelkaamme siis rauhaa.
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
Dump Trump!
"Vihapuhe" on "vaje"-sanan lisäksi yksi käytetyimpiä sanoja tämän päivän suomenkielessä. Vihapuhe Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotuksen mukaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Termiä sellaisenaan ei esiinny Suomen lainsäädännössä. Suomen lainsäädäntö ei siis tunne sanaa 'vihapuhe'. Suomen kieli ei virallisesti tunne sanaa 'vihapuhe'. Mitä on siis vihapuhe?
Jos puretaan sana 'vihapuhe', saadaan kaksi sanaa: viha ja puhe. Wikipedian mukaan 'viha' on inhon, vastenmielisyyden, antipatian tai vihamielisyyden tunne. Viha voi kohdistua toiseen henkilöön, asiaan tai ilmiöön. Usein vihalla tarkoitetaan voimakasta tai intohimoista tunnetta, mutta viha voi olla myös ”kylmää" tai vähäistä inhoa. 'Puhe' on taas ainoastaan ihmiselle ominainen keino koodata kielellisiä viestejä käyttäen hyväksi ihmisäänen tuottamisen mahdollistavia anatomisia rakenteita. Puhesignaali syntyy hengitys-, fonaatio-ja artikulaatioelimistön yhteistyönä ja se siirtyy akustisesti ilman välityksellä vastaanottajan korvaan ja edelleen aivoihin, jossa tapahtuu viestin tulkitseminen.
Jos puretaan sana 'vihapuhe', saadaan kaksi sanaa: viha ja puhe. Wikipedian mukaan 'viha' on inhon, vastenmielisyyden, antipatian tai vihamielisyyden tunne. Viha voi kohdistua toiseen henkilöön, asiaan tai ilmiöön. Usein vihalla tarkoitetaan voimakasta tai intohimoista tunnetta, mutta viha voi olla myös ”kylmää" tai vähäistä inhoa. 'Puhe' on taas ainoastaan ihmiselle ominainen keino koodata kielellisiä viestejä käyttäen hyväksi ihmisäänen tuottamisen mahdollistavia anatomisia rakenteita. Puhesignaali syntyy hengitys-, fonaatio-ja artikulaatioelimistön yhteistyönä ja se siirtyy akustisesti ilman välityksellä vastaanottajan korvaan ja edelleen aivoihin, jossa tapahtuu viestin tulkitseminen.
Kun viha+puhe=vihapuhe, niin joudutaan miettimään mitä tämä yhteenlasku tarkoittaa. On se perkele kumma ku ei löydy tahoa, joka Suomessa määrittelisi ko. yhdyssanan. Mun mielestä vihapuhe on täyttä paskan puhumista ilman mitään tarkoitusta hyvän tekemiseen. Motiivina on nostaa itseään esille ja painaa muita alas. Eli ei mitään rakentavaa - pelkästään tuhoavaa. Ja vieläkin vihapuhetta pahempaa on välnpitämättömyys vihapuhetta kohtaan. Se pitää tuomita välittömästi. Tosin viisas erottaa vihapuheen ja mielipiteen. Kuka meistä on viisas?
lauantai 8. lokakuuta 2016
Matkailu avartaa
Sanonta kuuluu "pitää mennä välillä kauas, että näkee lähelle". Tämä on varmasti surullisen totta. Monesti emme huomaa miten hyvin asiat todella ovat. Ei tietysti kaikilla, mutta suurimmalla osalla ihmisiä kuitenkin. Jos vertaa vaikka Syyrian tilanteeseen, niin eiköhän silloin kaikilla.
Jokainen, joka on vähänkin matkaillut Pohjoismaiden ulkopuolella, tietää miten moni asia on toisin kuin kotosuomessa. Siis moni ihan arkinen asia. Majoitustiloissa miettii tuleeko hanasta lämmintä vettä, onko huone puhdas, toimiiko televisio jne. Ulos astuttuaan ihmetystä aiheuttaa liikenne, ravintolan ruoka, muut ihmiset, ilmasto jne. Monella suomalaisella on ikävä saunaa, ruisleipää, grillimakkaraa jne.
Sanonta "oma koti kullan kallis" on todella hyvä. Oman kodin pitäis olla kaikille siellä asuville se paras, turvallisin ja rakkain paikka. Jos istumme omassa kotona alas ja avaamme silmämme, huomaamme varmasti ziljoona asiaa, jotka ovat hyvin. Nauttikaamme siis sitä mitä meillä on, eikä mietitä sitä mitä meillä ei ole.
Jokainen, joka on vähänkin matkaillut Pohjoismaiden ulkopuolella, tietää miten moni asia on toisin kuin kotosuomessa. Siis moni ihan arkinen asia. Majoitustiloissa miettii tuleeko hanasta lämmintä vettä, onko huone puhdas, toimiiko televisio jne. Ulos astuttuaan ihmetystä aiheuttaa liikenne, ravintolan ruoka, muut ihmiset, ilmasto jne. Monella suomalaisella on ikävä saunaa, ruisleipää, grillimakkaraa jne.
Sanonta "oma koti kullan kallis" on todella hyvä. Oman kodin pitäis olla kaikille siellä asuville se paras, turvallisin ja rakkain paikka. Jos istumme omassa kotona alas ja avaamme silmämme, huomaamme varmasti ziljoona asiaa, jotka ovat hyvin. Nauttikaamme siis sitä mitä meillä on, eikä mietitä sitä mitä meillä ei ole.
torstai 29. syyskuuta 2016
Rich man, poor man...
Olen pakostakin joutunut miettimään köyhyyttä viime aikoina. Siihen on pakottanut sekä Diakonian päivät-seminaari Turussa että synodaalikokous (hirveä nimi) Helsingissä. Mitä on siis köyhyys?
Väitän, että jokainen tuntee itse sydämessään vastauksen tähän monia tänä päivänä koskettavaan kysymykseen. Monesti tulee ajateltua rahaa. Tottakai se on hirveä tilanne kun rahat loppuvat ja mistään ei tule sitä lisää. Jos perheessä on lapsia, vanhempien tuska on varmasti kauhea.
Kuitenkin moni perhe sinnittelee päivästä toiseen ja osa heistä ovat myös onnellisia. Vaikka on taloudellisesti köyhä, se ei merkitse, että on henkisesti samanlainen.
Taloudellinen turva on kuitenkin se, joka pitää elämisen raiteillaan. Kun aikuinen tietää, että saa jostakin sen päivittäisen, viikottaisen, kuukausittaisen, jopa vuosittaisen summan hankittua, millä voi elättää itsensä ja perheensä, luo se sisäisen turvallisuuden tunteen, johon voi jotakin rakentaa.
Näin ei siis kuitenkaan ole. Maailma on monesti myös epätasa-ervoinen. Köyhyydessä elänävät lapset eivät itse ole valinneet kohtaloaan, mutta myöskään huoltajien syyttely ei vie mihinkään. Onneksi suomalainen yhteiskunta on vielä salliva köyhyydelle ja tulee vastaan monin tavoin. Ketään ei kokonaan jätetä. Ainakin pyritään auttamaan.
Ollaan kirkosta sitten mitä mieltä tahansa, oli minun kiva kuulla kahdesta tapauksesta, jotka tapahtuivat omassa seurakunnassani. Ensimmäisessä seurakuntaan tuli ihminen, joka oli asunut ulkona muutaman päivän avopuolisonsa häädön takia. Hänelle diakoni löysi väliaikaisen asunnon. Toisessa pari kolme päivää nälissään ollut tuli kysymään onko ruokaa. Nuorisotyönohjaaja kävi etsimässä mitä löysi ja ihminen lähti kylläisenä jatkamaan päiväänsä.
Väitän, että jokainen tuntee itse sydämessään vastauksen tähän monia tänä päivänä koskettavaan kysymykseen. Monesti tulee ajateltua rahaa. Tottakai se on hirveä tilanne kun rahat loppuvat ja mistään ei tule sitä lisää. Jos perheessä on lapsia, vanhempien tuska on varmasti kauhea.
Kuitenkin moni perhe sinnittelee päivästä toiseen ja osa heistä ovat myös onnellisia. Vaikka on taloudellisesti köyhä, se ei merkitse, että on henkisesti samanlainen.
Taloudellinen turva on kuitenkin se, joka pitää elämisen raiteillaan. Kun aikuinen tietää, että saa jostakin sen päivittäisen, viikottaisen, kuukausittaisen, jopa vuosittaisen summan hankittua, millä voi elättää itsensä ja perheensä, luo se sisäisen turvallisuuden tunteen, johon voi jotakin rakentaa.
Näin ei siis kuitenkaan ole. Maailma on monesti myös epätasa-ervoinen. Köyhyydessä elänävät lapset eivät itse ole valinneet kohtaloaan, mutta myöskään huoltajien syyttely ei vie mihinkään. Onneksi suomalainen yhteiskunta on vielä salliva köyhyydelle ja tulee vastaan monin tavoin. Ketään ei kokonaan jätetä. Ainakin pyritään auttamaan.
Ollaan kirkosta sitten mitä mieltä tahansa, oli minun kiva kuulla kahdesta tapauksesta, jotka tapahtuivat omassa seurakunnassani. Ensimmäisessä seurakuntaan tuli ihminen, joka oli asunut ulkona muutaman päivän avopuolisonsa häädön takia. Hänelle diakoni löysi väliaikaisen asunnon. Toisessa pari kolme päivää nälissään ollut tuli kysymään onko ruokaa. Nuorisotyönohjaaja kävi etsimässä mitä löysi ja ihminen lähti kylläisenä jatkamaan päiväänsä.
Rich man, poor man...
Olen pakostakin joutunut miettimään köyhyyttä viime aikoina. Siihen on pakottanut sekä Diakonian päivät-seminaari Turussa että synodaalikokous (hirveä nimi) Helsingissä. Mitä on siis köyhyys?
Väitän, että jokainen tuntee itse sydämessään vastauksen tähän monia tänä päivänä koskettavaan kysymykseen. Monesti tulee ajateltua rahaa. Tottakai se on hirveä tilanne kun rahat loppuvat ja mistään ei tule sitä lisää. Jos perheessä on lapsia, vanhempien tuska on varmasti kauhea.
Kuitenkin moni perhe sinnittelee päivästä toiseen ja osa heistä ovat myös onnellisia. Vaikka on taloudellisesti köyhä, se ei merkitse, että on henkisesti samanlainen.
Taloudellinen turva on kuitenkin se, joka pitää elämisen raiteillaan. Kun aikuinen tietää, että saa jostakin sen päivittäisen, viikottaisen, kuukausittaisen, jopa vuosittaisen summan hankittua, millä voi elättää itsensä ja perheensä, luo se sisäisen turvallisuuden tunteen, johon voi jotakin rakentaa.
Näin ei siis kuitenkaan ole. Maailma on monesti myös epätasa-ervoinen. Köyhyydessä elänävät lapset eivät itse ole valinneet kohtaloaan, mutta myöskään huoltajien syyttely ei vie mihinkään. Onneksi suomalainen yhteiskunta on vielä salliva köyhyydelle ja tulee vastaan monin tavoin. Ketään ei kokonaan jätetä. Ainakin pyritään auttamaan.
Ollaan kirkosta sitten mitä mieltä tahansa, oli minun kiva kuulla kahdesta tapauksesta, jotka tapahtuivat omassa seurakunnassani. Ensimmäisessä seurakuntaan tuli ihminen, joka oli asunut ulkona muutaman päivän avopuolisonsa häädön takia. Hänelle diakoni löysi väliaikaisen asunnon. Toisessa pari kolme päivää nälissään ollut tuli kysymään onko ruokaa. Nuorisotyönohjaaja kävi etsimässä mitä löysi ja ihminen lähti kylläisenä jatkamaan päiväänsä.
Väitän, että jokainen tuntee itse sydämessään vastauksen tähän monia tänä päivänä koskettavaan kysymykseen. Monesti tulee ajateltua rahaa. Tottakai se on hirveä tilanne kun rahat loppuvat ja mistään ei tule sitä lisää. Jos perheessä on lapsia, vanhempien tuska on varmasti kauhea.
Kuitenkin moni perhe sinnittelee päivästä toiseen ja osa heistä ovat myös onnellisia. Vaikka on taloudellisesti köyhä, se ei merkitse, että on henkisesti samanlainen.
Taloudellinen turva on kuitenkin se, joka pitää elämisen raiteillaan. Kun aikuinen tietää, että saa jostakin sen päivittäisen, viikottaisen, kuukausittaisen, jopa vuosittaisen summan hankittua, millä voi elättää itsensä ja perheensä, luo se sisäisen turvallisuuden tunteen, johon voi jotakin rakentaa.
Näin ei siis kuitenkaan ole. Maailma on monesti myös epätasa-ervoinen. Köyhyydessä elänävät lapset eivät itse ole valinneet kohtaloaan, mutta myöskään huoltajien syyttely ei vie mihinkään. Onneksi suomalainen yhteiskunta on vielä salliva köyhyydelle ja tulee vastaan monin tavoin. Ketään ei kokonaan jätetä. Ainakin pyritään auttamaan.
Ollaan kirkosta sitten mitä mieltä tahansa, oli minun kiva kuulla kahdesta tapauksesta, jotka tapahtuivat omassa seurakunnassani. Ensimmäisessä seurakuntaan tuli ihminen, joka oli asunut ulkona muutaman päivän avopuolisonsa häädön takia. Hänelle diakoni löysi väliaikaisen asunnon. Toisessa pari kolme päivää nälissään ollut tuli kysymään onko ruokaa. Nuorisotyönohjaaja kävi etsimässä mitä löysi ja ihminen lähti kylläisenä jatkamaan päiväänsä.
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Maassa rauha ja kaikki hyvin
En malta olla sörkkimättä viime viikkoista aihetta ainakin vielä kerran. Pitäisi olla itsestään selvää ihmisen koskemattomuus. Sitä ei tarvitsi toitottaa joka tuutista, kaite? On tietysti hyvä pitää esillä niitä asioita mitä ei saa tehdä, mutta toivoisi mediankin nostavan sellaisia mitä saa ja pitää tehdä.
Yksi tällainen oli tietysti useassa Suomen kaupungissa eilen järjestetty 'Peli poikki!'-mielenilmaus. En tiedä kuinka moni lopulta tiesi miksi ko. tapahtuma järjestettiin, mutta tahto oli olla hyvän asialla. Monesti sekin on hienoa.
Mitä tekivät poliitikot? He alkoivat nakkelemaan ja nokittelemaan toisiaan kuin pikku lapset hiekkalaatikolla. Tämä 'eipäs/juupas'-keskustelu nyt ei vaan johda mihinkään. Pääministerin suulla on nyt luvattu ehdottomasti, että lakia tullaan muuttamaan, mutta kuka kertoisi miten. Hallituksen sisällä valtiovarainministeri vei ulkoministerin lapion ja rikkoi vielä hiekkakakun kaiken päälle. Tähän ulkoministeri totesi, että menisi leikkimään toiselle hiekkalaatikolle. Voi Petteri ja Timo. Nyt pitää viheltää peli poikki ja aloitetaan kaikki alusta ja kiltisti.
Hyvän tekeminen on erityisen tärkeää tässä päivässä. Tuntuu siltä, että välittäminen toisesta ihmisestä, eläimistä, luonnosta on kadonnut tai ainakin häviämässä. Välinpitämättömyys rehottaa, oman itsensä nostaminen ja aggressiot ovat jokapäiväistä luettavaa. Missä ovat hyvät uutiset? Tavat voidaan saada muuttumaan, ainakin joksi aikaa, mutta miten saisi mielen muuttumaan...
Yksi tällainen oli tietysti useassa Suomen kaupungissa eilen järjestetty 'Peli poikki!'-mielenilmaus. En tiedä kuinka moni lopulta tiesi miksi ko. tapahtuma järjestettiin, mutta tahto oli olla hyvän asialla. Monesti sekin on hienoa.
Mitä tekivät poliitikot? He alkoivat nakkelemaan ja nokittelemaan toisiaan kuin pikku lapset hiekkalaatikolla. Tämä 'eipäs/juupas'-keskustelu nyt ei vaan johda mihinkään. Pääministerin suulla on nyt luvattu ehdottomasti, että lakia tullaan muuttamaan, mutta kuka kertoisi miten. Hallituksen sisällä valtiovarainministeri vei ulkoministerin lapion ja rikkoi vielä hiekkakakun kaiken päälle. Tähän ulkoministeri totesi, että menisi leikkimään toiselle hiekkalaatikolle. Voi Petteri ja Timo. Nyt pitää viheltää peli poikki ja aloitetaan kaikki alusta ja kiltisti.
Hyvän tekeminen on erityisen tärkeää tässä päivässä. Tuntuu siltä, että välittäminen toisesta ihmisestä, eläimistä, luonnosta on kadonnut tai ainakin häviämässä. Välinpitämättömyys rehottaa, oman itsensä nostaminen ja aggressiot ovat jokapäiväistä luettavaa. Missä ovat hyvät uutiset? Tavat voidaan saada muuttumaan, ainakin joksi aikaa, mutta miten saisi mielen muuttumaan...
maanantai 19. syyskuuta 2016
A History Of Violence
Reilu kymmenen vuotta sitten tehtiin elokuva, jossa tavallinen perhe eli tavallista elämää kunnes kaikki muuttui. Perheen isällä oli taustalla rikollinen menneisyys, josta hän oli yrittänyt päästä irti. Vanhojen rikolliskavereiden ilmaannuttua paikalle alkoi kaikki mennä pieleen. Väkivaltainen historia nosti päätään ja veri virtasi. Elokuvassa lopulta kävi hyvin, vaikka porukkaa kaatui kuin heinää. Se oli elokuvaa.
Viime aikoina mediaa on puhuttanut Helsingin keskustassa tapahtunut väkivallanteko, joka lopulta johti yhden ihmisen kuolemaan. Tämä on siis totta. Sanotaan tähän heti, etten hyväksy väkivaltaa missään muussa tapauksessa kuin itsepuolustuksena. Ihmisen koskemattomuus on ehdoton. Eniten minua ihmetyttää median käsittely juuri tässä tapauksessa.
Ensin annetaan ymmärtää, että kyseinen uhri oli täysin viaton ohikulkija. Sitten reagoivat poliitikot, jonka jälkeen kansa vaeltaa kynttilöiden kanssa paikalle, missä väkivallanteko tapahtui. Nyt medissa annetaan jo ymmärtää, että uhri teki jotain, mikä sai epäillyn toimimaan väkivaltaisesti.
Kuten sanoin väkivaltaan ei ole mitään syytä kuin itsensä ja rakkaittensa puolustaminen. Tässä tapauksessa ei voi puhua siitä. Eniten mua ihmetyttää median toiminta ja poliitikkojen kujanjuoksu sen perässä. Mitä on seuraavaksi odotettavissa? Aletaanko kohta löytää tarpeeksi syitä, jotta väkivalta oli oikeutettua vai painammeko kaiken taas villaisella ja odotamme, että pöly laskeutuu.
lauantai 17. syyskuuta 2016
Brexit - Bullshit
Eletään vuotta 1994 16. lokakuuta. Suomessa on EU-kansanäänestys liittymisestä Euroopan Unioniin. Taustalla vaikuttimena olivat sekä 1991 eduskuntavaali että 1994 presidentinvaali. Molemmissa vaaleissa KYLLÄ-puoli voitti. Oli jotenkin selvää, että me suomalaiset emme halunneet jäädä pois junasta, jonka vauhti vaan kiihtyy. Jokainen kuitenkin tietää, että siinä ei ehdi paljon miettiä, kun hypätään liikkuvaan junaan. Ainakin pitäisi tietää mihin se on matkalla - tiesimmekö me?
EU on mennyt kriisistä kriisiin, mutta jotenkin ollaan aina selvitty...tai ainakin osa meistä. Suurin arvo on varmasti se mitä usein ei mietitä. Euroopassa on pystytty säilyttämään rauha tai ainakin suurimittainen sota. Mitä nyt vähän Jugoslaviassa sodittiin ja Ukrainassa soditaan terrorismista puhumattakaan.
Olen kiitollinen rauhasta mikä tällä hetkellä vallitsee. Se on tärkeintä. Sen rinnalla muut asiat eivät tunnu tärkeiltä. Kuitenkin on muistettava, että esimerkiksi Hitlerin valtaannousu alkoi myös pienistä tekijöistä. Itse nimeän kulminaatiopisteeksi paitsi Saksan silloisen taloustilanteen ja nöyryytetyn kansan niin myös Adolfin isän väkivaltaisen kasvatuksen sekä syrjäytymisen valtavirrasta. Katkeroituminen alkaa pienestä siemenestä.
Ennen viimeisintä EU-kriisiä, Brexitiä, eli Iso-Britannian irtautumista Euroopan Unionista, kaikki Euroopan johtavat poliitikot loivat hirvittäviä uhkakuvia siitä mitä tulisi tapahtumaan, kun Iso-Britannia lähtisi omille teilleen. Nyt kun lähtö on tosiasia, samat poliitikot sanavat, että "tämä on uusi alku EU:lle, olemme löytäneet toisemme uudella tavalla". Kysymykseni kuuluu: "Missä oikeasti mennään ja ketä on uskominen"?
EU on mennyt kriisistä kriisiin, mutta jotenkin ollaan aina selvitty...tai ainakin osa meistä. Suurin arvo on varmasti se mitä usein ei mietitä. Euroopassa on pystytty säilyttämään rauha tai ainakin suurimittainen sota. Mitä nyt vähän Jugoslaviassa sodittiin ja Ukrainassa soditaan terrorismista puhumattakaan.
Olen kiitollinen rauhasta mikä tällä hetkellä vallitsee. Se on tärkeintä. Sen rinnalla muut asiat eivät tunnu tärkeiltä. Kuitenkin on muistettava, että esimerkiksi Hitlerin valtaannousu alkoi myös pienistä tekijöistä. Itse nimeän kulminaatiopisteeksi paitsi Saksan silloisen taloustilanteen ja nöyryytetyn kansan niin myös Adolfin isän väkivaltaisen kasvatuksen sekä syrjäytymisen valtavirrasta. Katkeroituminen alkaa pienestä siemenestä.
Ennen viimeisintä EU-kriisiä, Brexitiä, eli Iso-Britannian irtautumista Euroopan Unionista, kaikki Euroopan johtavat poliitikot loivat hirvittäviä uhkakuvia siitä mitä tulisi tapahtumaan, kun Iso-Britannia lähtisi omille teilleen. Nyt kun lähtö on tosiasia, samat poliitikot sanavat, että "tämä on uusi alku EU:lle, olemme löytäneet toisemme uudella tavalla". Kysymykseni kuuluu: "Missä oikeasti mennään ja ketä on uskominen"?
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
9/12
"Missä olit kun tapahtui...". Näin kysytään monesta historian tapahtumasta. Äkkiä tulee mieleen John F.Kennedyn salamurha, kuukävely, Olof Palmen murha, Suomen eka lätkän MM-kulta ja WTC-tragedia.
Mitenkään väheksymättä 15 vuotta sitten tapahtunutta, on lähihistoriassa tapahtunut paljon kauheampiakin asioita, joita ei kukaan muistele. Jokaisen muistissa pitäisi olla vaikkapa Jugoslavian sota tai Ruandan kansanmurhat. 90-luvulla sadattuhannet ihmiset tapettiin, murhattiin, raiskattiin, pahoinpideltiin.
On helppo sulkea silmänsä asioilta, jotka eivät suoraan kosketa meitä. Yhdysvallat ja New York on meille monin tavoin tärkeä. Moni meistä on jopa käynyt siellä. Jugoslavia ei ollut niin kiinnostava alue 90-luvulla Ruandasta puhumattakaan.
Kun paha tulee iholle, alkaa vääryys ja epäinhimillisyys kiinnostamaan. Pienemmässä mittakaavassa se tarkoittaaa esimerkiksi sitä, että liikennevalot saadaan johonkin paikkaan kunhan tarpeeksi moni on loukkaantunut tai kuollut samalla paikalla. Jälkikäteen voidaan todeta, että tämä oli odotettavissa. Suuremmassa mittakaavassa on tehdä turvallisuuden eteen asioita, jotta joku asia ei räjähtäisi käsiin. Tällöin voisi ajatella pakolaisten asemaa ja nuorten syrjäytymistä.
Mitenkään väheksymättä 15 vuotta sitten tapahtunutta, on lähihistoriassa tapahtunut paljon kauheampiakin asioita, joita ei kukaan muistele. Jokaisen muistissa pitäisi olla vaikkapa Jugoslavian sota tai Ruandan kansanmurhat. 90-luvulla sadattuhannet ihmiset tapettiin, murhattiin, raiskattiin, pahoinpideltiin.
On helppo sulkea silmänsä asioilta, jotka eivät suoraan kosketa meitä. Yhdysvallat ja New York on meille monin tavoin tärkeä. Moni meistä on jopa käynyt siellä. Jugoslavia ei ollut niin kiinnostava alue 90-luvulla Ruandasta puhumattakaan.
Kun paha tulee iholle, alkaa vääryys ja epäinhimillisyys kiinnostamaan. Pienemmässä mittakaavassa se tarkoittaaa esimerkiksi sitä, että liikennevalot saadaan johonkin paikkaan kunhan tarpeeksi moni on loukkaantunut tai kuollut samalla paikalla. Jälkikäteen voidaan todeta, että tämä oli odotettavissa. Suuremmassa mittakaavassa on tehdä turvallisuuden eteen asioita, jotta joku asia ei räjähtäisi käsiin. Tällöin voisi ajatella pakolaisten asemaa ja nuorten syrjäytymistä.
torstai 8. syyskuuta 2016
Suomi-Filmi
Mitä, mitä, mitä? Mä alan kohta uskoo suomalaiseen elokuvaan. Toinen upea raina tällä viikolla.
Menin skidien kaa mysteerinäytökseen, jossa emme siis tienneet elokuvaa etukäteen. Yllättäen meille esitettiin suomalainen leffa 'Tyttö nimeltä Varpu'.
Ekaks ajattelin, et mitäköhän tästä tulee. Olisin niin toivonut leffoja 'Snowden' tai 'The Magnificent Seven'...prkl! Mutta, mutta, mutta rakastuin heti toiseen päänäyttelijään Linnea Skogiin. Jos hän ei saa Jussia, niin se on suuri vääryys. Näin kypsää näyttelemistä näkee harvoin suomalaisissa leffoissa. Ehkäpä vanha hokema, "älä näyttele, ole oma itsesi", pitää todella paikkaansa.
Muutenkin leffa on suomalaisittain epätyypillinen. Roolihahmot eivät ylinäytelleet, ei edes psivurooleissa. Kässäri oli soljuvaa ja luontevaa. Ohjaajan, Selma Vilhunen, oma teksti pääsi näin oikeuksiin. Näyttää siltä, että on hyvä idea kun käsikirjoittaja ja ohjaaja on sama henkilö.
Mä oon niin paljon haukkunu kotimaista elokuvaa, et nyt on otettava takaisin. Aika näyttää mihin suuntaan ollaan menossa vai onko tämä vain "sattumaa". Vilhunen näytti myös, että hyvä leffa syntyy ilman pisaakakkapimppikikkeliäkin. Nouseeko meillä uusi uljas elokuvasukupolvi (iästä riippumatta), joka uskaltaa tehdä hyviä leffoja?
Menin skidien kaa mysteerinäytökseen, jossa emme siis tienneet elokuvaa etukäteen. Yllättäen meille esitettiin suomalainen leffa 'Tyttö nimeltä Varpu'.
Ekaks ajattelin, et mitäköhän tästä tulee. Olisin niin toivonut leffoja 'Snowden' tai 'The Magnificent Seven'...prkl! Mutta, mutta, mutta rakastuin heti toiseen päänäyttelijään Linnea Skogiin. Jos hän ei saa Jussia, niin se on suuri vääryys. Näin kypsää näyttelemistä näkee harvoin suomalaisissa leffoissa. Ehkäpä vanha hokema, "älä näyttele, ole oma itsesi", pitää todella paikkaansa.
Muutenkin leffa on suomalaisittain epätyypillinen. Roolihahmot eivät ylinäytelleet, ei edes psivurooleissa. Kässäri oli soljuvaa ja luontevaa. Ohjaajan, Selma Vilhunen, oma teksti pääsi näin oikeuksiin. Näyttää siltä, että on hyvä idea kun käsikirjoittaja ja ohjaaja on sama henkilö.
Mä oon niin paljon haukkunu kotimaista elokuvaa, et nyt on otettava takaisin. Aika näyttää mihin suuntaan ollaan menossa vai onko tämä vain "sattumaa". Vilhunen näytti myös, että hyvä leffa syntyy ilman pisaakakkapimppikikkeliäkin. Nouseeko meillä uusi uljas elokuvasukupolvi (iästä riippumatta), joka uskaltaa tehdä hyviä leffoja?
tiistai 6. syyskuuta 2016
Apulantaa osa 1 tai sit ei
Muistan kun yks mun entinen oppilas tuli selittää ihan innoissaan mulle "hei kuuntele tää, ihan mieletöntä". Hänellä oli kädessään C-kasetti, jossa oli Tehosekoitinta, Karkkiautomaattia ja Apulantaa. Elettiin syksyä 1993.
Ensikosketukseni oli varsin säväyttävä "vmp"! Kyseessä oli kuitenkin joku ihan oikeesti keikoilla tai jossakin myynnissä ollut tuote, joka oli äänitetty (nauhoitettu) jossain rotankolossa. Hirveää huutoa ja vielä kamalampaa soittoa. Päätin kuitenkin etten dumaa mitään nuorten tekemää musaa. Olivathan tekijät kaikki kovin nuoria.
Tänään 6.9.2016 olen menossa katsomaan elokuvaa 'Teit meistä kauniin', joka kertoo yhdestä noista "vmp"-bändistä, jota olen kovasti diggaillut vuodesta 1997 saakka, jolloin heidän kolmas 'Kolme' levy ilmestyi.
Tottakai mä tykkään bändin musiikistakin. Se on selvä! Eniten kuitenkin oon digannu bändin jätkien asenteesta. Sipe, Toni ja Tuukka ovat todellisia arjen sankareita. Kun vielä luin heistä kertovan kirjan, 'Kaikki yhdestä pahasta', olin todella myyty. Se mitä arvostan heissä eniten on aitous. He ovat omia itsejään, kulkevat omia polkujaan, niin pahassa kuin hyvässäkin. Respect!
Tiedoksi kaikille. Ne, jotka sanovat pahaa sanaa noista kolmesta kundista, joutuvat vastaamaan siitä minulle. Capiche!?
Ensikosketukseni oli varsin säväyttävä "vmp"! Kyseessä oli kuitenkin joku ihan oikeesti keikoilla tai jossakin myynnissä ollut tuote, joka oli äänitetty (nauhoitettu) jossain rotankolossa. Hirveää huutoa ja vielä kamalampaa soittoa. Päätin kuitenkin etten dumaa mitään nuorten tekemää musaa. Olivathan tekijät kaikki kovin nuoria.
Tänään 6.9.2016 olen menossa katsomaan elokuvaa 'Teit meistä kauniin', joka kertoo yhdestä noista "vmp"-bändistä, jota olen kovasti diggaillut vuodesta 1997 saakka, jolloin heidän kolmas 'Kolme' levy ilmestyi.
Tottakai mä tykkään bändin musiikistakin. Se on selvä! Eniten kuitenkin oon digannu bändin jätkien asenteesta. Sipe, Toni ja Tuukka ovat todellisia arjen sankareita. Kun vielä luin heistä kertovan kirjan, 'Kaikki yhdestä pahasta', olin todella myyty. Se mitä arvostan heissä eniten on aitous. He ovat omia itsejään, kulkevat omia polkujaan, niin pahassa kuin hyvässäkin. Respect!
Tiedoksi kaikille. Ne, jotka sanovat pahaa sanaa noista kolmesta kundista, joutuvat vastaamaan siitä minulle. Capiche!?
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Jäätävät miehet
Vuonna 1988 Calgaryn olympialaisista se alkoi - nimittäin se lätkän mitaliputki. Ihan eka mitali tosin tuli Colorado Springissä vuonna 1962, jolloin voitimme EM-hopeaa. Ensimmäinen MM-mitali tuli vuonna 1974 Neuvostoliitossa, missä nuoret saivat hopeaa.
Tänä vuonna Suomi on saamassa todellisen jättipotin. Plakkarissa on jo kaksi nuorten MM-kultaa ja miesten MM-hopea. Kirsikkana kakun päällä on Torontossa, Kanadassa, järjestettävä World Cup, jossa voimme yltää mihin vaan.
Lätkällä menee siis kovaa. Kaikki voi kuitenkin kääntyä, jos liiton miehet pääsevät taas ja jälleen kerran sössimään. Moni muistaa Suomen järjestämät MM-kisat vuonna 2012. Liiton miehet hinnoittelivat liput pilviin ja kansa jäi kotiin. Liiton miehet ihmettelivät "eikö lätkä enää kiinnosta?".
World Cup on olympialaisten ohella se kovatasoisin turnaus. Kahden viikon kuluttua alkava turnee Torontossa on kyllä se The One. Paikalla ovat kaikki terveenä olevat maailman parhaat hokkarit. Tätä ei lätkäfani voi jättää väliin.
Mutta jos on tämän päivän liiton miehiä uskominen, niin "eikö lätkä enää kiinnosta?". Ihme ja kumma kun katsomot eivät ole täynnä Suomen esiottelussa (harjoitusottelu) Ruotsia vastaan, vaikka jäljellä olisi lippuja premium paikalta eikä maksa kuin 239,00€/kpl. On siellä vielä halvempia lippuja jäljellä, mutta perheen (2 aikuista, 2 lasta) lähtiessä matsiin tulisi lipuille hintaa vähintään 256,00€ plus kulut plus matkat plus mahdolliset fanikamat ja safkat. 300,00€ on monille lätkäperheille ylitsepääsemätön homma. Taidanpa jäädä kotiin sohvalle. Kiitos liiton miehet!
Tänä vuonna Suomi on saamassa todellisen jättipotin. Plakkarissa on jo kaksi nuorten MM-kultaa ja miesten MM-hopea. Kirsikkana kakun päällä on Torontossa, Kanadassa, järjestettävä World Cup, jossa voimme yltää mihin vaan.
Lätkällä menee siis kovaa. Kaikki voi kuitenkin kääntyä, jos liiton miehet pääsevät taas ja jälleen kerran sössimään. Moni muistaa Suomen järjestämät MM-kisat vuonna 2012. Liiton miehet hinnoittelivat liput pilviin ja kansa jäi kotiin. Liiton miehet ihmettelivät "eikö lätkä enää kiinnosta?".
World Cup on olympialaisten ohella se kovatasoisin turnaus. Kahden viikon kuluttua alkava turnee Torontossa on kyllä se The One. Paikalla ovat kaikki terveenä olevat maailman parhaat hokkarit. Tätä ei lätkäfani voi jättää väliin.
Mutta jos on tämän päivän liiton miehiä uskominen, niin "eikö lätkä enää kiinnosta?". Ihme ja kumma kun katsomot eivät ole täynnä Suomen esiottelussa (harjoitusottelu) Ruotsia vastaan, vaikka jäljellä olisi lippuja premium paikalta eikä maksa kuin 239,00€/kpl. On siellä vielä halvempia lippuja jäljellä, mutta perheen (2 aikuista, 2 lasta) lähtiessä matsiin tulisi lipuille hintaa vähintään 256,00€ plus kulut plus matkat plus mahdolliset fanikamat ja safkat. 300,00€ on monille lätkäperheille ylitsepääsemätön homma. Taidanpa jäädä kotiin sohvalle. Kiitos liiton miehet!
torstai 1. syyskuuta 2016
Ecce Homo
'Ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on'. Tätä lausetta on toitotettu niin kauan kuin minä muistan. Eli hyväksy minut tällaisena kuin olen. Älä muuta minua. Parisuhteessa elävät tietävät, että näin se on ja näin sen pitääkin olla, mutta vaikeaa se on - todella vaikeaa.
Olemmeko me sitten tyytyväisiä itse itseemme. Moni meistä haluaa muuttaa jotakin itsessämme kun tulemme tietoiseksi tästä maailmasta. Tyytymättömyyttä löytyy ainakin ulkonäöstä, sukupuolesta ja sisäisestä kauneudesta. Monesti muutostarve johtuu itsetunnosta, mutta syitä on muitakin.
Elämää helpottaa kummasti, että kanssaihmiset hyväksyvät ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. On vapauttavaa löytää ihmisiä, porukoita, jotka eivät kritisoi sinua, vaan enemmänkin tukevat ja kannustavat. Yhteiskunta kuitenkin asettaa rajat lakikirjoilla. Jos rikot lakia niin saat määrätyn rangaistuksen - hyvin yksinkertaista siis.
Tasa-arvoisuus eli samanarvoisuus tarkoittaa erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä (Wikipedia). Voimmeko me yksilöinä, ihmisinä, katsoa peiliin ja sanoa tämän toteutuneen? Voiko yhteiskunta, valtio, katsoa peiliin ja sanoa tulevien päätöksien edistävän kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta? Tasa-arvo on ihana tavoite ja Suomessa ollaan päästy melko pitkälle. Koko maailman mittakaavassa ei voi puhua tasa-arvosta. Maailma on paha.
Olemmeko me sitten tyytyväisiä itse itseemme. Moni meistä haluaa muuttaa jotakin itsessämme kun tulemme tietoiseksi tästä maailmasta. Tyytymättömyyttä löytyy ainakin ulkonäöstä, sukupuolesta ja sisäisestä kauneudesta. Monesti muutostarve johtuu itsetunnosta, mutta syitä on muitakin.
Elämää helpottaa kummasti, että kanssaihmiset hyväksyvät ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. On vapauttavaa löytää ihmisiä, porukoita, jotka eivät kritisoi sinua, vaan enemmänkin tukevat ja kannustavat. Yhteiskunta kuitenkin asettaa rajat lakikirjoilla. Jos rikot lakia niin saat määrätyn rangaistuksen - hyvin yksinkertaista siis.
Tasa-arvoisuus eli samanarvoisuus tarkoittaa erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä (Wikipedia). Voimmeko me yksilöinä, ihmisinä, katsoa peiliin ja sanoa tämän toteutuneen? Voiko yhteiskunta, valtio, katsoa peiliin ja sanoa tulevien päätöksien edistävän kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta? Tasa-arvo on ihana tavoite ja Suomessa ollaan päästy melko pitkälle. Koko maailman mittakaavassa ei voi puhua tasa-arvosta. Maailma on paha.
tiistai 30. elokuuta 2016
Mulle kaikki heti nyt
Ko. versestä tulee mieleen monta eri asiaa. Veikkaan suurimman osan meistä ajatelleen ihan ekana itsekkäistä nuoria, jotka eivät osaa elää oikein ja niin kuin ennen. Joku voi muistaa sloganin rakastetun runoilijan, Tommy Tabermann, ainoaksi jääneestä musatuotoksesta, jonka hitiksi muodostui biisi 'Kiitti vitusti'.
Ahneus on yksi vanhoista kuolemansynneistä, jotka lienevät syntyneet jo 1000-luvulla. Muut ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo. Varsin jokapäiväisiä siis meille kaikille...hmm...sanotaan sitten lähes meille kaikille...tai ainakin joillekin.
Ahneus johtuu luonnollisesti itsekkyydestä ja motiivina useimmiten on raha. Ottamatta kantaa Suomen pakolaispolitiikkaan, on taustoja pöyhiessä tullut esille kummallisuuksia. On totta, että yhdellä jos toisella kansalaisella oma budjetti heittää, mutta silloin on kyse omista rahoista. Nyt on kyse ihan jostain muusta.
Kun koko pakolaisvyyhti räjähti Euroopassa käsiin pari vuotta sitten, oli jokaisen vastuuntuntoisen maan kannettava kortensa ketoon tämän ongelman poistamiseksi. Suomessakin alettiin toimenpiteisiin, jotka hyvin tiedämme ja joiden vaikutus jää vielä peittoon. Tänne perustettiin satoja vastaanottokeskuksia vastaanottamaan Euroopan ulkopuolelta tulevia pakolaisia. Suomi pystyi yllättävän hyvin reagoimaan housut kintuissakin.
Tätäkin tilannetta jotkut meistä päättivät käyttää hyväkseen. Ihmisten auttaminen ei ollut enää tärkeintä, vaan maksimaalinen tuotto - riihikuiva raha! Miten muuten on selitettävissä Maahanmuuttoviraston tekemän tutkimuksen mukaan budjetoidun 37€/pv/pakolainen lähes tuplaantuminen. Tutkimuksen mukaan pakolaisen hinta oli lähes 70€/pv, mikä ei liene sekään ihan koko totuus.
Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä 32 476 turvapaikanhakijaa. Yksinkertainen laskutoimitus kertoo heihin budjetoidun 1 201 612€/pv. Lasku vastaanottokeskuksilta on siis nyt 2 273 320€/pv, 68 199 600€/kk, 829 761 800€/v. Gäppi on siis 391 173 420€! Nämä summat eivät ole pakolaisten vika. Kaikki maksaa, mutta joku suomalainen on vetänyt liiviin aikamoiset massit. Eiköhän tosta summasta ole jäänyt jokunen ropo taskuunkin.
Ahneus on yksi vanhoista kuolemansynneistä, jotka lienevät syntyneet jo 1000-luvulla. Muut ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ylensyönti ja himo. Varsin jokapäiväisiä siis meille kaikille...hmm...sanotaan sitten lähes meille kaikille...tai ainakin joillekin.
Ahneus johtuu luonnollisesti itsekkyydestä ja motiivina useimmiten on raha. Ottamatta kantaa Suomen pakolaispolitiikkaan, on taustoja pöyhiessä tullut esille kummallisuuksia. On totta, että yhdellä jos toisella kansalaisella oma budjetti heittää, mutta silloin on kyse omista rahoista. Nyt on kyse ihan jostain muusta.
Kun koko pakolaisvyyhti räjähti Euroopassa käsiin pari vuotta sitten, oli jokaisen vastuuntuntoisen maan kannettava kortensa ketoon tämän ongelman poistamiseksi. Suomessakin alettiin toimenpiteisiin, jotka hyvin tiedämme ja joiden vaikutus jää vielä peittoon. Tänne perustettiin satoja vastaanottokeskuksia vastaanottamaan Euroopan ulkopuolelta tulevia pakolaisia. Suomi pystyi yllättävän hyvin reagoimaan housut kintuissakin.
Tätäkin tilannetta jotkut meistä päättivät käyttää hyväkseen. Ihmisten auttaminen ei ollut enää tärkeintä, vaan maksimaalinen tuotto - riihikuiva raha! Miten muuten on selitettävissä Maahanmuuttoviraston tekemän tutkimuksen mukaan budjetoidun 37€/pv/pakolainen lähes tuplaantuminen. Tutkimuksen mukaan pakolaisen hinta oli lähes 70€/pv, mikä ei liene sekään ihan koko totuus.
Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä 32 476 turvapaikanhakijaa. Yksinkertainen laskutoimitus kertoo heihin budjetoidun 1 201 612€/pv. Lasku vastaanottokeskuksilta on siis nyt 2 273 320€/pv, 68 199 600€/kk, 829 761 800€/v. Gäppi on siis 391 173 420€! Nämä summat eivät ole pakolaisten vika. Kaikki maksaa, mutta joku suomalainen on vetänyt liiviin aikamoiset massit. Eiköhän tosta summasta ole jäänyt jokunen ropo taskuunkin.
maanantai 29. elokuuta 2016
Attica, Attica
Mä jos kuka olen eläinfani. Pienestä pitäen oon diggaillu kaikenlaisia eläimiä. Ne vaan ovat kaikilla mittareilla mitattuna ylivertaisia meihin ihmisiin verrattuna. Kaikki aistit lienevät parempia kuin meidän. Paras mittari on kuitenkin luotettavuus ja rehellisyys. Eläin ei petä.
Mun rakkaus eläimiä kohtaan alkoi pienenä poikana mummolassa savonmualla. Mummolla oli lehmiä ja ukilla hevonen, pari kissaakin pihapiiristä löytyi. Varsinkin vasikat kiehtoivat mua ihan hillittömästi - pakko oli laittaa sormi suuhun...siis vasikan suuhun. Sittemmin mulla on ollu kaloja, undulaatteja, kissoja ja nyttemmin kaksi koiraa.
Delfiinit ovat nousseet otsikoihin viime viikonloppuna. Tietääköhän moni millainen peto delfiini oikeasti on? No, se ei ole nyt tärkeää, vaan se, että näillä kuuluisilla tamperelaisilla on nyt hyvä olla Kreikan lämmössä. Mikäs muu maa sopis suomalaisille eläimille paremmin. Siellähän me ihmisetkin ravataan jatkuvasti.
Arvostan paljon eläinaktivisteja, mutta fakta on se, ettei villiin luontoon tottumaton eläin elä pitkään luonnollisessa ympäristössä. Joskus tunne menee järjen edelle, mikä monesti on upeeta, vaan ei nyt. Ei kotikissaa tai koiraakaan voi päästää vapaaksi luontoon. He kun eivät osaa ostaa pateeta tai pellettejä itse.
Ainoan miinuksen Särkänniemen toiminnalle antaisin tiedottamattomuudesta. Aidosti hätääntyneet ihmiset luulivat Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin joutuneen surman suuhun. Muuten toiminta oli ok, koska paikalle olisi tullut turhaan ylimääräistä väkeä, jotka olisivat voineet hermostuttaa delfiineitä entistä enemmön. Uskon tämän ratkaisun olleen parhaan mahdollisen. Jassu ja efkharisto!
Mun rakkaus eläimiä kohtaan alkoi pienenä poikana mummolassa savonmualla. Mummolla oli lehmiä ja ukilla hevonen, pari kissaakin pihapiiristä löytyi. Varsinkin vasikat kiehtoivat mua ihan hillittömästi - pakko oli laittaa sormi suuhun...siis vasikan suuhun. Sittemmin mulla on ollu kaloja, undulaatteja, kissoja ja nyttemmin kaksi koiraa.
Delfiinit ovat nousseet otsikoihin viime viikonloppuna. Tietääköhän moni millainen peto delfiini oikeasti on? No, se ei ole nyt tärkeää, vaan se, että näillä kuuluisilla tamperelaisilla on nyt hyvä olla Kreikan lämmössä. Mikäs muu maa sopis suomalaisille eläimille paremmin. Siellähän me ihmisetkin ravataan jatkuvasti.
Arvostan paljon eläinaktivisteja, mutta fakta on se, ettei villiin luontoon tottumaton eläin elä pitkään luonnollisessa ympäristössä. Joskus tunne menee järjen edelle, mikä monesti on upeeta, vaan ei nyt. Ei kotikissaa tai koiraakaan voi päästää vapaaksi luontoon. He kun eivät osaa ostaa pateeta tai pellettejä itse.
Ainoan miinuksen Särkänniemen toiminnalle antaisin tiedottamattomuudesta. Aidosti hätääntyneet ihmiset luulivat Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin joutuneen surman suuhun. Muuten toiminta oli ok, koska paikalle olisi tullut turhaan ylimääräistä väkeä, jotka olisivat voineet hermostuttaa delfiineitä entistä enemmön. Uskon tämän ratkaisun olleen parhaan mahdollisen. Jassu ja efkharisto!
perjantai 26. elokuuta 2016
Cheek to cheek
Näin elokuussa koulujen alkaessa aletaan puhumaan koulukiusaamisesta. Media tuo jonkun julkkiksen, joka on herännyt tämän asian äärelle. En yhtään halua epäillä näiden julkisuudesta tunnettujen henkilöiden motiiveja. He ovat varmasti tosissaan ja ilman muuta oikealla asialla, mutta he ovat jonkun kampanjan keulakuvana korkeintaan vuoden ja sitten...niin sitten ei mitään.
Koulukiusaaminen terminä on harhaanjohtava. Se pitäisi vaihtaa, ellei sitten tarkoiteta sellaista jokapäiväistä pientä nimittelyä, koskettelua tutustumismielessä tai epämääräisiä katseita. Nekin ovat tottakai väärin. Ellei toinen osapuoli sitä halua.
Koulukiusaamisella tarkoitetaan ihan jotain muuta. Se on syvälle sydämeen sattuvaa pahantekoa, fyysistä ja henkistä. Pitäisikin puhua kouluväkivallasta. Tätä termiä yritän lanseerata koulumaailmaan, mutta vaikeaa on. Tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan.
Olen saanut omila keinoillani kouluväkivallan loppumaan useaan kertaan ja mulla on siihen metodit. Kuka ottaisin kopin, niin tulisin kertomaan miten kouluväkivalta saadaan vähenemään ja yhden yksilön kohdalta loppumaan.
Sanottakoon vielä, että toisen ihmisen koskemattomuus pitäisi olla absoluutio niin hyvässä kuin pahassa. Jokainen saa sanoa itse hal(u)aako häntä koskettavan.
Koulukiusaaminen terminä on harhaanjohtava. Se pitäisi vaihtaa, ellei sitten tarkoiteta sellaista jokapäiväistä pientä nimittelyä, koskettelua tutustumismielessä tai epämääräisiä katseita. Nekin ovat tottakai väärin. Ellei toinen osapuoli sitä halua.
Koulukiusaamisella tarkoitetaan ihan jotain muuta. Se on syvälle sydämeen sattuvaa pahantekoa, fyysistä ja henkistä. Pitäisikin puhua kouluväkivallasta. Tätä termiä yritän lanseerata koulumaailmaan, mutta vaikeaa on. Tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan.
Olen saanut omila keinoillani kouluväkivallan loppumaan useaan kertaan ja mulla on siihen metodit. Kuka ottaisin kopin, niin tulisin kertomaan miten kouluväkivalta saadaan vähenemään ja yhden yksilön kohdalta loppumaan.
Sanottakoon vielä, että toisen ihmisen koskemattomuus pitäisi olla absoluutio niin hyvässä kuin pahassa. Jokainen saa sanoa itse hal(u)aako häntä koskettavan.
maanantai 22. elokuuta 2016
Veli hyvä - Hyvä veli!
Suomen väitetään olevan yksi vähin korruptoituneista maista. Wikipedian mukaan: Korruptio (latinan sanasta "corrumpere" 'turmelus, pahaan vietteleminen') on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi virkamies, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.
On totta, että meillä liikkuu rahaa virkamieheltä toiselle taholle huomattavasti vähemmän kuin muualla, mutta enemmän kuin luullaan. Miten muuten on selitettävissä ne luvut mitä esimerkiksi käytetään huippu-urheiluun verrattuna eduskunnan myöntämiin avustuksiin. Eilen Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo kertoi, että gäppi myönnettyjen ja annettujen avustusten välillä on valtava, jopa kymmeniä miljoonia euroja. Miten tämä on selitettävissä jäi täysin auki. KIHU:n (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) johtaja Sami Kalaja ei kieltänyt lukuja, mutta piti niitä vieraina itselleen. Se onko kyseessä korruptiota, on toinen juttu. Toivoisin tutkivaa journalismia.
Urheilu ei ole ainut alue, missä kämmätään. Viimeisin ihmeellinen keissi tuli pankkimaailmasta. Vaalirahasotkut ovat jokavuotista touhua. Miksi sitten on, että jonkinasteinen korruptio Suomessa rehottaa? Kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Kuinka moni meistä ei hyödyntäisi tilannetta, jos se tulisi eteen? Kuinka moni kieltäytyisi annetusta edusta, jos sitä tarjotaan? Varmasti löytyy rehellisiä, suoraselkäisiä ihmisiä, jotka osaavat viheltää pelin poikki. Useimmiten vaan nämä luotettavat ihmiset jäävät vihellyksen jälkeen verkoston ulkopuolelle. Kuka tahtoisi olla yhteisön ulkopuolella? Useimmiten heihin ei edes oteta kontaktia vaikuttamismielessä, ja useimmiten he ovat naisia.
On totta, että meillä liikkuu rahaa virkamieheltä toiselle taholle huomattavasti vähemmän kuin muualla, mutta enemmän kuin luullaan. Miten muuten on selitettävissä ne luvut mitä esimerkiksi käytetään huippu-urheiluun verrattuna eduskunnan myöntämiin avustuksiin. Eilen Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo kertoi, että gäppi myönnettyjen ja annettujen avustusten välillä on valtava, jopa kymmeniä miljoonia euroja. Miten tämä on selitettävissä jäi täysin auki. KIHU:n (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) johtaja Sami Kalaja ei kieltänyt lukuja, mutta piti niitä vieraina itselleen. Se onko kyseessä korruptiota, on toinen juttu. Toivoisin tutkivaa journalismia.
Urheilu ei ole ainut alue, missä kämmätään. Viimeisin ihmeellinen keissi tuli pankkimaailmasta. Vaalirahasotkut ovat jokavuotista touhua. Miksi sitten on, että jonkinasteinen korruptio Suomessa rehottaa? Kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Kuinka moni meistä ei hyödyntäisi tilannetta, jos se tulisi eteen? Kuinka moni kieltäytyisi annetusta edusta, jos sitä tarjotaan? Varmasti löytyy rehellisiä, suoraselkäisiä ihmisiä, jotka osaavat viheltää pelin poikki. Useimmiten vaan nämä luotettavat ihmiset jäävät vihellyksen jälkeen verkoston ulkopuolelle. Kuka tahtoisi olla yhteisön ulkopuolella? Useimmiten heihin ei edes oteta kontaktia vaikuttamismielessä, ja useimmiten he ovat naisia.
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Kiksejä ja hupia sekä hyvää fiilistä
Rion kesäolympialaiset alkavat olla lopussa. Huikeat kisat ovat olleet: Yllättäjiä, tiukkoja matseja, suvereeneja voittajia, draamaa ja tragediaa. Itse olen löytänyt monta uutta lajia, joita voisin fanittaa tai jopa kokeillakin. Maahockey, jousiammunta ja maastopyöräily tuntuivat jotenkin mielenkiintoisilta ja jännittäviltä.
Yksi suuri kysymys oli Suomen menestyksettömyys. Vain onko se näin? Fakta on se, että saimme yhden mitalin ja vain muutaman pistesijan. Tulos on kautta aikain Suomen olympiahistorian heikoin. Meillä oli suurikokoinen joukkue varsin monissa lajeissa. Lähtökohdat olivat siis erinomaiset. Miksi me emme siis saaneet enemmän mitaleja? Edes ne keihäsmiehet eivät saaneet mitään aikaan.
Jokin aika sitten Suomessa lanseerattiin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU). Tarkoitus on nostaa Suomen urheilu uudelle tasolle. Kun tutkii tarkemmin Rion tuloksia, ei huippu-urheilun tilanne ole niin huono kuin mitä mitalit näyttävät. Meillä on monta potentiaalista tulevaisuuden nimeä, joilla on mahdollisuus nousta maailman huipulle - olympialaisten mitaleille.
Se vaatii tietysti armotonta treeniä ja mahdollisuuksia siihen eli rahaa ja aikaa. Kuitenkaan pelkkä raha ja aika ei ratkaise pärjääkö olympialaisissa. Väitän, että asenteella on erittäin suuri merkitys, kun puhutaan huippu-urheilusta. Väitän myös, että monen suomalaisen olympiaurheilijan asenne on ollut syystä tai toisesta negatiivinen. Kisan jälkeen annetut haastattelut kertovat sen. On ollut "nihkeää, vaisua, ei mua haittaa, tällästa tää on"-asennetta. Tämän täytyy muuttua nyt tai neljän vuoden kuluttua tilanne on sama tai jopa huonompi.
Uskon suomalaiseen lajivalmennukseen sekä siihen, että urheilijat treenaavat hyvin. Meille on nyt tuotava erittäin vahvasti henkinen valmennus mukaan huippu-urheiluun, jotta nousisimme vaikeuksista voittoon, keskittyisimme hyvään eikä mokiin ja loisimme mielikuvia miltä tuntuu onnistua, vottaa ja olla maailman paras. Se, että on hyvä fiilis ei riitä loistaviin tuloksiin. Hyvä fiilis tulee automaattisesti siitä, kun onnistutaan, voitetaan ja tuodaan niitä mitaleita.
Yksi suuri kysymys oli Suomen menestyksettömyys. Vain onko se näin? Fakta on se, että saimme yhden mitalin ja vain muutaman pistesijan. Tulos on kautta aikain Suomen olympiahistorian heikoin. Meillä oli suurikokoinen joukkue varsin monissa lajeissa. Lähtökohdat olivat siis erinomaiset. Miksi me emme siis saaneet enemmän mitaleja? Edes ne keihäsmiehet eivät saaneet mitään aikaan.
Jokin aika sitten Suomessa lanseerattiin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU). Tarkoitus on nostaa Suomen urheilu uudelle tasolle. Kun tutkii tarkemmin Rion tuloksia, ei huippu-urheilun tilanne ole niin huono kuin mitä mitalit näyttävät. Meillä on monta potentiaalista tulevaisuuden nimeä, joilla on mahdollisuus nousta maailman huipulle - olympialaisten mitaleille.
Se vaatii tietysti armotonta treeniä ja mahdollisuuksia siihen eli rahaa ja aikaa. Kuitenkaan pelkkä raha ja aika ei ratkaise pärjääkö olympialaisissa. Väitän, että asenteella on erittäin suuri merkitys, kun puhutaan huippu-urheilusta. Väitän myös, että monen suomalaisen olympiaurheilijan asenne on ollut syystä tai toisesta negatiivinen. Kisan jälkeen annetut haastattelut kertovat sen. On ollut "nihkeää, vaisua, ei mua haittaa, tällästa tää on"-asennetta. Tämän täytyy muuttua nyt tai neljän vuoden kuluttua tilanne on sama tai jopa huonompi.
Uskon suomalaiseen lajivalmennukseen sekä siihen, että urheilijat treenaavat hyvin. Meille on nyt tuotava erittäin vahvasti henkinen valmennus mukaan huippu-urheiluun, jotta nousisimme vaikeuksista voittoon, keskittyisimme hyvään eikä mokiin ja loisimme mielikuvia miltä tuntuu onnistua, vottaa ja olla maailman paras. Se, että on hyvä fiilis ei riitä loistaviin tuloksiin. Hyvä fiilis tulee automaattisesti siitä, kun onnistutaan, voitetaan ja tuodaan niitä mitaleita.
perjantai 19. elokuuta 2016
Sannin vahinko
Paljon on tullut juttuja joka mediasta koskien Sannin uutta videota kappaleesta 'Vahinko'. Kyselen kenen on vastuu, kun kohu jostakin asiasta nousee. Vastaan myös itse, että tekijöiden on kannettava se vastuu. Siihen riittäisi yksi sana - anteeksi!
Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin yksi video ja siinä lasten (sekä muiden siinä mukana olleiden) laulama teksti. Kyse on siitä, mitä me pidämme sopivana lapsillemme ja nuorillemme. Millaisen mielikuvan me tahdomme antaa ja jättää lapsillemme ja nuorillemme? Pitääkö meidän aikuisten kohauttaa olkaa sanoen "mitä välii"?
Näkisin mielelläni maailman, jossa koko kylä kasvattaa. Meidän aikuisten on noustava ja sanottava, ettei tämä käy, tämä on väärin. Nyt tuli se hetki ja kiitos Helsingin Sanomien toimittajan, joka nosti tämän asian esille: Sannin video on väärin.
Sanni itsessään on taitava sanoittaja, upeaääninen laulaja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän ja hänen taustatiiminsä ovat virheettömiä. Haluaisin nähdä tai kuulla edes yhden artistin/taiteilijan, joka uskaltaa sanoa, "nyt tuli tehtyä moka", ja sitten vaan eteenpäin. Levy-yhtiö tosin osoitti suoraselkäisyytensä vetämällä videon pois ja laatimalla tiedotteen.
Sanni ei ole moka. Teko oli. Niistä oppii, jos ja kun haluaa :)
Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin yksi video ja siinä lasten (sekä muiden siinä mukana olleiden) laulama teksti. Kyse on siitä, mitä me pidämme sopivana lapsillemme ja nuorillemme. Millaisen mielikuvan me tahdomme antaa ja jättää lapsillemme ja nuorillemme? Pitääkö meidän aikuisten kohauttaa olkaa sanoen "mitä välii"?
Näkisin mielelläni maailman, jossa koko kylä kasvattaa. Meidän aikuisten on noustava ja sanottava, ettei tämä käy, tämä on väärin. Nyt tuli se hetki ja kiitos Helsingin Sanomien toimittajan, joka nosti tämän asian esille: Sannin video on väärin.
Sanni itsessään on taitava sanoittaja, upeaääninen laulaja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän ja hänen taustatiiminsä ovat virheettömiä. Haluaisin nähdä tai kuulla edes yhden artistin/taiteilijan, joka uskaltaa sanoa, "nyt tuli tehtyä moka", ja sitten vaan eteenpäin. Levy-yhtiö tosin osoitti suoraselkäisyytensä vetämällä videon pois ja laatimalla tiedotteen.
Sanni ei ole moka. Teko oli. Niistä oppii, jos ja kun haluaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)