'Ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on'. Tätä lausetta on toitotettu niin kauan kuin minä muistan. Eli hyväksy minut tällaisena kuin olen. Älä muuta minua. Parisuhteessa elävät tietävät, että näin se on ja näin sen pitääkin olla, mutta vaikeaa se on - todella vaikeaa.
Olemmeko me sitten tyytyväisiä itse itseemme. Moni meistä haluaa muuttaa jotakin itsessämme kun tulemme tietoiseksi tästä maailmasta. Tyytymättömyyttä löytyy ainakin ulkonäöstä, sukupuolesta ja sisäisestä kauneudesta. Monesti muutostarve johtuu itsetunnosta, mutta syitä on muitakin.
Elämää helpottaa kummasti, että kanssaihmiset hyväksyvät ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. On vapauttavaa löytää ihmisiä, porukoita, jotka eivät kritisoi sinua, vaan enemmänkin tukevat ja kannustavat. Yhteiskunta kuitenkin asettaa rajat lakikirjoilla. Jos rikot lakia niin saat määrätyn rangaistuksen - hyvin yksinkertaista siis.
Tasa-arvoisuus eli samanarvoisuus tarkoittaa erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä (Wikipedia). Voimmeko me yksilöinä, ihmisinä, katsoa peiliin ja sanoa tämän toteutuneen? Voiko yhteiskunta, valtio, katsoa peiliin ja sanoa tulevien päätöksien edistävän kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta? Tasa-arvo on ihana tavoite ja Suomessa ollaan päästy melko pitkälle. Koko maailman mittakaavassa ei voi puhua tasa-arvosta. Maailma on paha.
Suomessa on päästy pitkälle mutta huimasti otetaan takapakkia kun tuhannet ja taas tuhannet pakolaiset tulevat tänne rikastamaan kulttuuria ja jakamaan omaa näkemystään tasa-arvosta ja käytöstavoista. Pakolaiset takaisin mistä tulivatkin. RAJAT KIINNI HETI!!!
VastaaPoista