Mitä, mitä, mitä? Mä alan kohta uskoo suomalaiseen elokuvaan. Toinen upea raina tällä viikolla.
Menin skidien kaa mysteerinäytökseen, jossa emme siis tienneet elokuvaa etukäteen. Yllättäen meille esitettiin suomalainen leffa 'Tyttö nimeltä Varpu'.
Ekaks ajattelin, et mitäköhän tästä tulee. Olisin niin toivonut leffoja 'Snowden' tai 'The Magnificent Seven'...prkl! Mutta, mutta, mutta rakastuin heti toiseen päänäyttelijään Linnea Skogiin. Jos hän ei saa Jussia, niin se on suuri vääryys. Näin kypsää näyttelemistä näkee harvoin suomalaisissa leffoissa. Ehkäpä vanha hokema, "älä näyttele, ole oma itsesi", pitää todella paikkaansa.
Muutenkin leffa on suomalaisittain epätyypillinen. Roolihahmot eivät ylinäytelleet, ei edes psivurooleissa. Kässäri oli soljuvaa ja luontevaa. Ohjaajan, Selma Vilhunen, oma teksti pääsi näin oikeuksiin. Näyttää siltä, että on hyvä idea kun käsikirjoittaja ja ohjaaja on sama henkilö.
Mä oon niin paljon haukkunu kotimaista elokuvaa, et nyt on otettava takaisin. Aika näyttää mihin suuntaan ollaan menossa vai onko tämä vain "sattumaa". Vilhunen näytti myös, että hyvä leffa syntyy ilman pisaakakkapimppikikkeliäkin. Nouseeko meillä uusi uljas elokuvasukupolvi (iästä riippumatta), joka uskaltaa tehdä hyviä leffoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti