Heti alkuun tuon tiedoksi, jonka moni jo tietää, että mä en diggaa sua ollenkaan. Syyt ovat syvällä. Osa niistä on perusteltuja ja osa eivät, puhutaan tunnetasosta. Olen lätkäfani henkeen ja vereen, est 1967, jolloin Jokereista tuli mun joukkue. Olin tuolloin 5-vuotias. Olen myös leijonafani. Katson aina MM-kisat ja olympialaiset. Ekat kisat mitkä muistan on vuoden 1970, jotka pelattiin Ruotsissa. Oon muuten pelannu itteki vuosina 1969-99.
Muistan ku olit Espoon Bluesissa. Sait siellä paljon hyvää aikaan ja nousit nuorten valmennuksesta miesten joukkueen apuvalmentajaksi ja lopulta päävalmentajaksi. Ensimmäinen kupru tuli kun Blues erotti sinut päävalmentajan tehtävistä 2013 alussa. Blues oli jo tuolloin niiin sekaisin, että se meni sen piikkiin. Siirto Kärppiin oli looginen ratkaisu urakehityksen kannalta. Siellä tulikin sitten kaksi mestaruutta. Olit myös voittamassa leijonien apuvalmentajana olympia- ja MM-hopeaa vuonna 2014. Hyvältä näytti, vaikka pesti Kärpissä päättyikin odotetun kullan sijasta pronssiin keväällä 2016.
Mä ihmettelin jo elokuussa 2015, et mitä ihmettä Suomen Jääkiekkoliiton johto ajatteli palkatessaan sut päävalmentajaksi kausille 2016-2018. Tottakai sä otit sen mielelläsi vastaan, mutta tajusitko silloin mitä on edessä. Sinuthan heitettiin suoraan sellaiseen paikkaan, jossa ei voi kun sankari tai petturi ja jälkimmäisen leiman sait. Mission:Impossible.
Olin itse paikalla Torontossa ja juttelin monen lätkäseuraajan kanssa Suomen menestyksestä. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, et et osannut olla megakvintetin (Koivu, Lehtinen, Nummelin, Selänne, Timonen) kanssa tai sit he eivät osanneet olla sun kanssa. Joka tapauksessa nöyryys on se juttu, joka kantaa monesti pitkälle. Jos korvantaustat ovat vielä märät maajoukkueen päävalmentajana, niin silloin kannattais staroja kuunnella. World Cup of Hockey oli totaalinen katastrofi. Tajuksä? Siitä alkoi kaikki mitä nyt on nähtävillä ja mikä loppuu sun osalta tän kevään MM-kisoihin. Kannattiko kaikki?
Päävalkkuna sun rekordi lienee heikoin sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Turha selittää viime vuoden välieräpaikkaa. Sekin tuli nollapelillä maalivahdin ansiosta. Maajoukkueemme on ollut sekaisin koko sun päävalmentajakauden ajan. Näin fanina homma näyttää ihan perseilyltä. Kaiken lisäksi NHL-pelaajat kieltäytyvät pelaamasta sun alaisuudessa. Tajutko tosiaan miltä tää kaikki näyttää? Potkuja et saanut viime kevään tai olympialaisten surkeuden jälkeen. Nähtävästi sulla on kavereita jääkiekkoliitossa.
Nyt loppuu kritiikki. Menneet ovat menneitä. Mä toivon koko sydämestäni leijonille menestystä kahden viikon päästä alkavista kisoista. Itse valmentajana tiedän, et ei haikailla heitä keitä ei ole paikalla, vaan keskitytään niihin, jotka ovat rosterissa. Henk'koht' toivon, et sun lopetus olisi mitalin värinen, mahdollisesti kultainen. Kaikki on urheilussa ja erityisesti turnauksessa mahdollista. Sä tarviit kaiken tuen koko Suomelta ja mä lupaan, ehken sun suurimpana kritisoijana, tukea sua tästäedes kisojen loppuun asti. Voin myös luvata, etten teilaa sua, vaik lopputulos olis mikä. Täytyy muistaa, et tää on vain lätkää ja itse elämä on niin paljon suurempaa ja tärkeämpää. Late ja leijonat: Kaikki peliin, puhaltakaa yhteen hiileen. Pelaajat luottakaa valmennusryhmään, sillä se on ainut keino menestykseen. I know what I'm talkin' about! Go for it! Nyt huudetaan! Poika saunoo! Capiche!
Tarkoitus on laittaa hyvä kiertämään. Aika näyttää onnistunko?
torstai 19. huhtikuuta 2018
lauantai 14. huhtikuuta 2018
Rainbow the Gig
Well, I was pretty exciting to see, hear and catch the Rainbow for the first time and maybe the last in my life. Few years ago I had L.A.Connection and visited zero one, Rainbow Bar and Grill which gave name to this great band, I thought it's pity I couldn't see Rainbow. But I couldn't see the future even though wasn't lost in Hollywood like Blackmore was.
When I arrived to the Arena, the temple hall of the mountain king, I felt power and magic. "Tonight is mine, bring on the night, not only Blackmore's night, 'cause I want to enjoy this marvellous music all night long", I said to myself. I took self portrait with my friends and went to my seat.
Gig started pretty lame but soon there was a light in the black. I really fancy 70's songs, so it's no time to lose. I'm a bit stargazer, you know. I want to makin' love with you with my rainbow eyes, so make your move Ritchie, hunting humans you guitar wizard. Well, I also know it's too late for tears.
My desperate heart got what it wanted and then I didn't miss mistreated. Old, wonderful songs hit straight between my eyes. I could see and hear man on the silver mountain with a glorious guitar: If you don't like rock 'n' roll don't come here. Rock fever came to the Arena. In air we all felt Ariel around us.
Blackmore has been kind of black sheep of the family when he played in Deep Purple. I don't care less, careless. For me in music love's no friend. In music, tite squeeze in music is the most important thing. It's like call of the wild, survival of the fittest or midtown tunnel vision. Of course, you may say "do you close your eyes", but I say "long live rock 'n' roll".
Very often there's a moment during the gig when eyes of fire changes sensitive to light. Even the hardest bands play some ballads like yesterday we dropped from heaven down the earth. Rising back isn't always easy 'cause silence sometimes kill the king and then it's difficult to cure back. Then happened somethin' that can't happened here...
Baseplayer wanted to surprise Mr Blackmore and sing "happy birthday" for him. We all know that Ritchie Blackmore doesn't like surprises. What the hell you were thinking to go danger zone? Is there anybody there up yours brains? Do you want to be fool for the night? We fans knew that somethin' will happen but what we didn't know that the guy opened gates of babylon. Blackmore walked to the shadows and looked pretty pissed off. I don't know how long he was somewhere but he was even more stone cold than before. Everything changed in that moment. I could feel the silence and pleasure was tearin' out my heart. We didn't see fire dance anymore.
Me, myself, I, the whole attendance and he singer decided to save somethin' and he started to sing with us but it was too late: no release. The band missed one song somehow and the rest was history: no encore...can' let you go. Of course encore is not obligatory but advisable. Many people stand and fight for 15 minutes but nothin' happened. I said to myself 10 minutes earlier "I surrender". Since you been gone, Ritchie Blackmore, do you feel any shame? In your best you can run with the wolf to the moon and to be real snake charmer or death alley driver. Very often you're like the shed snowman with black masquerade on your face. Then you're stranger in us all. Your fans needed more than you gave us.
Still I'm sad and stranded ten hours after the gig: from street of dreams to cold hearted woman. I'm freedom fighter bent out of shape. I can't understand what you did for us. Some of us waited all of our life you and Rainbow to come. Tarot woman, lady of the lake, tell us what really happened, please. Even though the gig was great, not awesome but great. We didn't hear any shit from sixteeth centuty greensleeves, only rock and roll. In a way I'm a bit starstruck. Thank you for that you came to Finland. Somehow I can taste the shit in my mouth even though my ears feel fine and my heart is greatful. Maybe next time you behave like an adult, not like a spotlight kid.
Doubt thou the stars are fire;
Doubt the sun doth move;
Doubt truth to be a liar;
But never doubt I love.
- William Shakespeare -
When I arrived to the Arena, the temple hall of the mountain king, I felt power and magic. "Tonight is mine, bring on the night, not only Blackmore's night, 'cause I want to enjoy this marvellous music all night long", I said to myself. I took self portrait with my friends and went to my seat.
Gig started pretty lame but soon there was a light in the black. I really fancy 70's songs, so it's no time to lose. I'm a bit stargazer, you know. I want to makin' love with you with my rainbow eyes, so make your move Ritchie, hunting humans you guitar wizard. Well, I also know it's too late for tears.
My desperate heart got what it wanted and then I didn't miss mistreated. Old, wonderful songs hit straight between my eyes. I could see and hear man on the silver mountain with a glorious guitar: If you don't like rock 'n' roll don't come here. Rock fever came to the Arena. In air we all felt Ariel around us.
Blackmore has been kind of black sheep of the family when he played in Deep Purple. I don't care less, careless. For me in music love's no friend. In music, tite squeeze in music is the most important thing. It's like call of the wild, survival of the fittest or midtown tunnel vision. Of course, you may say "do you close your eyes", but I say "long live rock 'n' roll".
Very often there's a moment during the gig when eyes of fire changes sensitive to light. Even the hardest bands play some ballads like yesterday we dropped from heaven down the earth. Rising back isn't always easy 'cause silence sometimes kill the king and then it's difficult to cure back. Then happened somethin' that can't happened here...
Baseplayer wanted to surprise Mr Blackmore and sing "happy birthday" for him. We all know that Ritchie Blackmore doesn't like surprises. What the hell you were thinking to go danger zone? Is there anybody there up yours brains? Do you want to be fool for the night? We fans knew that somethin' will happen but what we didn't know that the guy opened gates of babylon. Blackmore walked to the shadows and looked pretty pissed off. I don't know how long he was somewhere but he was even more stone cold than before. Everything changed in that moment. I could feel the silence and pleasure was tearin' out my heart. We didn't see fire dance anymore.
Me, myself, I, the whole attendance and he singer decided to save somethin' and he started to sing with us but it was too late: no release. The band missed one song somehow and the rest was history: no encore...can' let you go. Of course encore is not obligatory but advisable. Many people stand and fight for 15 minutes but nothin' happened. I said to myself 10 minutes earlier "I surrender". Since you been gone, Ritchie Blackmore, do you feel any shame? In your best you can run with the wolf to the moon and to be real snake charmer or death alley driver. Very often you're like the shed snowman with black masquerade on your face. Then you're stranger in us all. Your fans needed more than you gave us.
Still I'm sad and stranded ten hours after the gig: from street of dreams to cold hearted woman. I'm freedom fighter bent out of shape. I can't understand what you did for us. Some of us waited all of our life you and Rainbow to come. Tarot woman, lady of the lake, tell us what really happened, please. Even though the gig was great, not awesome but great. We didn't hear any shit from sixteeth centuty greensleeves, only rock and roll. In a way I'm a bit starstruck. Thank you for that you came to Finland. Somehow I can taste the shit in my mouth even though my ears feel fine and my heart is greatful. Maybe next time you behave like an adult, not like a spotlight kid.
Doubt thou the stars are fire;
Doubt the sun doth move;
Doubt truth to be a liar;
But never doubt I love.
- William Shakespeare -
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
Totuus sotesta osa 2
Heippa kaikki pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat! Halusitte tai ette, niin kyl se on niin, et pk-seutu ja erityisesti Helsinki on se koko Suomen veturi. Tottakai me tarvitsemme kaikki toisiamme ja vahvoja toimijoita on muuallakin, mutta veturin vahvistaminen vie suomijunaa parhaiten eteenpäin.
Politiikassa mua on eniten mättänyt puoluekuri (ja tietysti mädät poliitikot), joka on niin passé, menneen talven lumia. Puoluekuri on mahdollistanut hyviä päätöksiä, mutta millä hinnalla. Yksilön mielipiteet on jyrätty ja erityisesti eduskunnasta on kuulunut tyytymättömiä äänenpainoja ja jopa luopumista kansanedustajuudesta. Näin ollen puoluekuri on mahdollistanut myös huonoja päätöksiä.
Mä en tod oo mikään kokkaridiggari, kahdesti olen äänestänyt heitä tai puolueen edustajaa, Eija-Riitta Korholaa ja Sauli Niinistöä, mut Jan Vapaavuoresta oon tykänny jo pitemmän aikaa. Hän on suoraselkäinen, selkeä poliitikko, joka uskaltaa tuoda oman mielipiteensä esille, vaikka se olisi omaa puoluetta vastaan...vai onko?
Politiikassa on yksi mielenkiintoinen piirre toistunut joka kerta. Kun joku puolue haluaa viedä jonkun itselleen tärkeän asian eteenpäin, laitetaan joku vähemmän tunnettu virkamies tai poliitikko tuomaan asia esille. Pikku hiljaa tunnetummat ja vakavastiotettavammat tarttuvat siihen ja silloin kansaa alkaa kiinnostaa. Lopulta, jos kyseessä on hallituspuolue, ministerit puhuvat ko. asian puolesta ja voilà, homma heittää häränpyllyä.
Juuri nyt Jan Vapaavuoren ja Helsingin kaupunginvaltuuston johdolla ollaan tekemässä koko Suomelle sotepalvelus. Kaupunginvaltuusto äänin 82-3! äänesti sotea vastaan!! Puolesta olivat vain keskustan edustajat (2) ja sinisten edustaja. Kansanedustajista paikalla oli myös suoraselkäinen kokoomuksen Wille Rydman, joka äänesti sotea vastaan. Suoraselkäinen siksi, että hän ei ollut estynyt kuten jotkut muut...
Nyt siis jäitä hattuun kansanedustajat tulevassa kesäkuun keskustelussa ja äänestyksessä. Sanonnat käärmettä pyssyyn tai per...pylly edellä puuhun ovat varsin oivia tässä tilanteessa. Ymmärrän, että keskustalaiset äänestävät soten puolesta, mutta ketkä ovat ne rohkeat siniset ja kokoomuslaiset, jotka "uskaltavat" äänestää sotea ja näin olleen hallituksen esitystä vastaan. Se siis jää nähtäväksi. Vapaavuoren sanoin: "Jos hallitus kaatuu, mitä epäilen, niin pidetään sitten syksyllä eduskuntavaalit maakuntavaalien sijaan."
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Elämän tarkoitus?
Kuka ei olis miettiny tätä? Mistä kaikki alkoi ja mihin kaikki päättyy? YLEAreenassa on mielenkiintoinen ja melko ymmärrettävä sarja nimeltään 'Kosmos - maailmankaikkeus viidessä minuutissa'. Suosittelen!
Itse kiinnostuin maailmankaikkeudesta pienenä 5-vuotiaana poikana. Mutsi ja faija ostivat jonkun kirjan, jossa kerrottiin planeetoista, galakseista ja mustista aukoista. Se oli kiehtovaa. Vaikka en tuolloin ymmärtänyt mittasuhteita, niin kokonaisuus oli jotenkin mageeta. Seuraavan kerran kiinnostuin avaruudesta nähtyäni legendaariset Stanley Kubrickin '2001: Avaruusseikkailu' ja ekan Star Wars-leffan. Sittemmin tultuani uskoon ja saatuani pappisviran, on tämä kysymys, "Mikä on on elämän tarkoitus?", ollut mielessäni useamman kerran.
Uusimman tutkimuksen mukaan maailmankaikkeus on syntynyt 13,8 miljardia vuotta sitten. Muistan tän vastauksen olleen jokunen vuosi sitten noin 4 miljardia vuotta. Tämä kertoo sen, että kun teknologia kehittyy, niin aikaraja venyy. Se ollee loputon. Onko se ääretön? Ääretön on ihmisajattelussa mahdoton. Me emme voi ymmärtää sitä.
Meidän oma aurinkokunta, joka käsittää auringon ja tunnetut planeetet kuineen, on kuin neula heinäsuovassa. Mittakaava on suurin piirtein sama, että tunnettu maailmankaikkeus olisi vertauskuvallisesti maapallon pinta-ala ja maapallo olisi nuppineulan pää!!! Tämä kertonee mittakaavoista. Ja mitä on sen ulkopuolella? Siis alueella, jota ei vielä ole tutkittu.
Yksi maailman suurimmista kysymyksistä lienee "mihin avaruus päättyy"? Sitä ei tiedä kukaan. Kaikki tutkimukset ja tieto ovat vain teorioita, jotka muuttuvat ja perustuvat ihmisjärkeen. Tässä ei ole mitään järkeä. Me emme koskaan pääse totuuteen tässä asiassa. Miettikääpä oikeasti ja vakavasti kysymyksiä "mihin avaruus päättyy ja mitä on sen jälkeen" ja "miten kaikki on saanut alkunsa". Oikeaa vastausta ei ole.
Mikä siis on elämän tarkoitus? Tähänkään ei liene sitä 'The Ultimate' vastausta, mutta jokainen meistä voi kehittää omansa, koska filosofiaan kuuluu miettiminen, ei vastauksen löytyminen. Mä olen sitä mieltä, et tässä maailmassa ei juurikaan ole mitään järkeä. Yritetään pyristellä ja pitää huolta itsestä, toisista ihmisistä, eläimistä ja luonnosta parhain päin. Yhteistä on, et me synnytään, eletään ja kuollaan. Mittakaava on eri, mut selavii!
Itse kiinnostuin maailmankaikkeudesta pienenä 5-vuotiaana poikana. Mutsi ja faija ostivat jonkun kirjan, jossa kerrottiin planeetoista, galakseista ja mustista aukoista. Se oli kiehtovaa. Vaikka en tuolloin ymmärtänyt mittasuhteita, niin kokonaisuus oli jotenkin mageeta. Seuraavan kerran kiinnostuin avaruudesta nähtyäni legendaariset Stanley Kubrickin '2001: Avaruusseikkailu' ja ekan Star Wars-leffan. Sittemmin tultuani uskoon ja saatuani pappisviran, on tämä kysymys, "Mikä on on elämän tarkoitus?", ollut mielessäni useamman kerran.
Uusimman tutkimuksen mukaan maailmankaikkeus on syntynyt 13,8 miljardia vuotta sitten. Muistan tän vastauksen olleen jokunen vuosi sitten noin 4 miljardia vuotta. Tämä kertoo sen, että kun teknologia kehittyy, niin aikaraja venyy. Se ollee loputon. Onko se ääretön? Ääretön on ihmisajattelussa mahdoton. Me emme voi ymmärtää sitä.
Meidän oma aurinkokunta, joka käsittää auringon ja tunnetut planeetet kuineen, on kuin neula heinäsuovassa. Mittakaava on suurin piirtein sama, että tunnettu maailmankaikkeus olisi vertauskuvallisesti maapallon pinta-ala ja maapallo olisi nuppineulan pää!!! Tämä kertonee mittakaavoista. Ja mitä on sen ulkopuolella? Siis alueella, jota ei vielä ole tutkittu.
Yksi maailman suurimmista kysymyksistä lienee "mihin avaruus päättyy"? Sitä ei tiedä kukaan. Kaikki tutkimukset ja tieto ovat vain teorioita, jotka muuttuvat ja perustuvat ihmisjärkeen. Tässä ei ole mitään järkeä. Me emme koskaan pääse totuuteen tässä asiassa. Miettikääpä oikeasti ja vakavasti kysymyksiä "mihin avaruus päättyy ja mitä on sen jälkeen" ja "miten kaikki on saanut alkunsa". Oikeaa vastausta ei ole.
Mikä siis on elämän tarkoitus? Tähänkään ei liene sitä 'The Ultimate' vastausta, mutta jokainen meistä voi kehittää omansa, koska filosofiaan kuuluu miettiminen, ei vastauksen löytyminen. Mä olen sitä mieltä, et tässä maailmassa ei juurikaan ole mitään järkeä. Yritetään pyristellä ja pitää huolta itsestä, toisista ihmisistä, eläimistä ja luonnosta parhain päin. Yhteistä on, et me synnytään, eletään ja kuollaan. Mittakaava on eri, mut selavii!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)