Muistan kun yks mun entinen oppilas tuli selittää ihan innoissaan mulle "hei kuuntele tää, ihan mieletöntä". Hänellä oli kädessään C-kasetti, jossa oli Tehosekoitinta, Karkkiautomaattia ja Apulantaa. Elettiin syksyä 1993.
Ensikosketukseni oli varsin säväyttävä "vmp"! Kyseessä oli kuitenkin joku ihan oikeesti keikoilla tai jossakin myynnissä ollut tuote, joka oli äänitetty (nauhoitettu) jossain rotankolossa. Hirveää huutoa ja vielä kamalampaa soittoa. Päätin kuitenkin etten dumaa mitään nuorten tekemää musaa. Olivathan tekijät kaikki kovin nuoria.
Tänään 6.9.2016 olen menossa katsomaan elokuvaa 'Teit meistä kauniin', joka kertoo yhdestä noista "vmp"-bändistä, jota olen kovasti diggaillut vuodesta 1997 saakka, jolloin heidän kolmas 'Kolme' levy ilmestyi.
Tottakai mä tykkään bändin musiikistakin. Se on selvä! Eniten kuitenkin oon digannu bändin jätkien asenteesta. Sipe, Toni ja Tuukka ovat todellisia arjen sankareita. Kun vielä luin heistä kertovan kirjan, 'Kaikki yhdestä pahasta', olin todella myyty. Se mitä arvostan heissä eniten on aitous. He ovat omia itsejään, kulkevat omia polkujaan, niin pahassa kuin hyvässäkin. Respect!
Tiedoksi kaikille. Ne, jotka sanovat pahaa sanaa noista kolmesta kundista, joutuvat vastaamaan siitä minulle. Capiche!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti