Ilmiö nimeltä Saara Aalto

On tarina miehestä, joka katseli vaimonsa kanssa naapurin hyvin leikattua nurmea ja he ihmettelivät kateellisina miten se voi olla niin siisti. Tulivat tulokseen, että siellä täytyy olla hyvä ruohonleikkuri, jota kannattaisi kenties lainata. Hieman emmittyään mies lähti talsimaan kohti naapurin kotiovea, mutta käätyi takaisin sanoen vaimolleen "ei se lainaa kuitenkaan", johon vaimo "ei varmaan". Mies kuitenkin lähti uudestaan ajatellen "mitäs jos kuitenkin", mutta kääntyi naapurin pihamaalla jo olessaan takaisin todeten vaimolleen "ei tästä mitään tule", johon vaimo "ei tietenkään".

Mies rohkaistui vielä uudestaan ja oli jo naapurin kotiovella, mutta kääntyi jälleen takaisin jaaritellen vaimolleen "turha juttu, se on semmonen tyyppi", johon vaimo jatkoi "niin onkin, päältä näkee". Kaikesta huolimatta mies kokosi itsensä ja lähti päättäväisesti kohti naapurin taloa, koputti ovelle ja kun naapuri tuli iloisesti, hymyillen avaamaan oven mies totesi "pidä ruohonleikkuris, perkele!".

Kateus on yksi tuhoavimmista voimista meidän ihmisten välillä. Kateus syntyy siitä, mitä minulla ei ole, mutta jollakin toisella on. Kateus syntyy ajatuksista, siirtyy sanoiksi ja lopulta teoiksi.

Me luulemme tuntevamme ihmiset, mutta emme halua tutustua heihin. Annetaan kaikille mahdollisuus osoittaa olevansa se mitä hän on. Jos hän sitten osoittautuu kuspiäks, niin silloin voimme unohtaa hänet. Kateus hajottaa meitä itseämme. Miksi siis olla kateellinen???