Sota on varmasti pahin mahdollinen kriisi. Me täällä Suomessa olemme saaneet olla rauhassa yli 70 vuotta eli parin kolmen sukupolven ajan. Rauhanjakso on pisin Suomen historiassa.
Ennen sosiaalista mediaa sota tuli olohuoneisiimme television kautta, viiveellä ja osittain sensuroituna. Korean sota jäi vielä pimentoon, mutta Vietnamin sota oli ensimmäinen varsinainen tv-sota, josta uutisoitiin varsin paljon. Irakin sota oli sitten taas ensimmäinen live-sota, jota pystyttiin seuraamaan lähes suorana. Se kosketti montaa suomalaista.
Kuitenkin Jugislavian sota oli se, joka sai miettimään täällä lintukodossa asumista. Voisiko sota levitä tännekin? Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja valtasi Krimin niemimaan, oli selvää, että mitä tahansa voi tapahtua.
Koko maailmassa lienee, katsontakannasta riippuen, toistasataa kriisipesäkettä, joista sodaksi on eskaloitunut useampi kymmenen. YK tekee varmasti kaikkensa helpottaakseen tilannetta, mutta on monesti varsin kädetön terroristien ja supervaltojen edessä.
Täytyy muistaa, että niin Putin ja Obama kuin myös al-Assad ja muut johtajat ovat ihmisiä. Heillä on paljon käsissään. Mitä voisi yksi ihminen tehdä rauhan puolesta, sotaa vastaan? Soittaa kelloja...miksi ei...jostakin on hyvä lähteä, jotakin on tehtävä. Välinpitämättömyys luo lisää kaaosta. Äänet aikuttavat psykologisesti. Kuunnelkaamme siis rauhaa.
Tämä ei edusta virallista kantaani, mutta olen joskus pohtinut, että onkohan sittenkin niin, että rauhan aika on ihmiskunnalle, ja ihmisluonnolle, pahin kriisi. Silloin tuntuu kertautuvan epärelevantit ongelmat; verrattain mitättömien asioiden henkilökohtaiset tragediat ja ahneuden multihuipentumat. Jos otetaan ihmishenki mittariksi, niin esim. CIA:n tilastoarvioiden mukaan ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, että sotivissa maissa vaikkapa kuolleisuus olisi suurempaa, kuin ei sotivissa.
VastaaPoistaRauhan aika rakentaa ja ruokkii välinpitämättömyyttä, omahyväisyyttä ja oman edun tavoittelua. Sodassa, vaikka kuinka karulta se kuulostaakin, yhdistyy kaikille osapuolille tavoite selviytyä ja auttaa toisia selviytymään. Sen eteen tehdään rauhan aikana valtavasti ponnisteluja huonolla menestyksellä. Ehkä ihmistä vain ei ole tehty elämään rauhassa. Ja luonnotonta se olisikin, jos katsoo ympäröivää elämää, jossa vahvempi syö heikomman ja suurempi massa valtaa pienemmän massan.
Rauha loppuu aina sotaan...
Poista