Suomen väitetään olevan yksi vähin korruptoituneista maista. Wikipedian mukaan: Korruptio (latinan sanasta "corrumpere" 'turmelus, pahaan vietteleminen') on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi virkamies, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.
On totta, että meillä liikkuu rahaa virkamieheltä toiselle taholle huomattavasti vähemmän kuin muualla, mutta enemmän kuin luullaan. Miten muuten on selitettävissä ne luvut mitä esimerkiksi käytetään huippu-urheiluun verrattuna eduskunnan myöntämiin avustuksiin. Eilen Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo kertoi, että gäppi myönnettyjen ja annettujen avustusten välillä on valtava, jopa kymmeniä miljoonia euroja. Miten tämä on selitettävissä jäi täysin auki. KIHU:n (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) johtaja Sami Kalaja ei kieltänyt lukuja, mutta piti niitä vieraina itselleen. Se onko kyseessä korruptiota, on toinen juttu. Toivoisin tutkivaa journalismia.
Urheilu ei ole ainut alue, missä kämmätään. Viimeisin ihmeellinen keissi tuli pankkimaailmasta. Vaalirahasotkut ovat jokavuotista touhua. Miksi sitten on, että jonkinasteinen korruptio Suomessa rehottaa? Kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Kuinka moni meistä ei hyödyntäisi tilannetta, jos se tulisi eteen? Kuinka moni kieltäytyisi annetusta edusta, jos sitä tarjotaan? Varmasti löytyy rehellisiä, suoraselkäisiä ihmisiä, jotka osaavat viheltää pelin poikki. Useimmiten vaan nämä luotettavat ihmiset jäävät vihellyksen jälkeen verkoston ulkopuolelle. Kuka tahtoisi olla yhteisön ulkopuolella? Useimmiten heihin ei edes oteta kontaktia vaikuttamismielessä, ja useimmiten he ovat naisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti