Mä jos kuka olen eläinfani. Pienestä pitäen oon diggaillu kaikenlaisia eläimiä. Ne vaan ovat kaikilla mittareilla mitattuna ylivertaisia meihin ihmisiin verrattuna. Kaikki aistit lienevät parempia kuin meidän. Paras mittari on kuitenkin luotettavuus ja rehellisyys. Eläin ei petä.
Mun rakkaus eläimiä kohtaan alkoi pienenä poikana mummolassa savonmualla. Mummolla oli lehmiä ja ukilla hevonen, pari kissaakin pihapiiristä löytyi. Varsinkin vasikat kiehtoivat mua ihan hillittömästi - pakko oli laittaa sormi suuhun...siis vasikan suuhun. Sittemmin mulla on ollu kaloja, undulaatteja, kissoja ja nyttemmin kaksi koiraa.
Delfiinit ovat nousseet otsikoihin viime viikonloppuna. Tietääköhän moni millainen peto delfiini oikeasti on? No, se ei ole nyt tärkeää, vaan se, että näillä kuuluisilla tamperelaisilla on nyt hyvä olla Kreikan lämmössä. Mikäs muu maa sopis suomalaisille eläimille paremmin. Siellähän me ihmisetkin ravataan jatkuvasti.
Arvostan paljon eläinaktivisteja, mutta fakta on se, ettei villiin luontoon tottumaton eläin elä pitkään luonnollisessa ympäristössä. Joskus tunne menee järjen edelle, mikä monesti on upeeta, vaan ei nyt. Ei kotikissaa tai koiraakaan voi päästää vapaaksi luontoon. He kun eivät osaa ostaa pateeta tai pellettejä itse.
Ainoan miinuksen Särkänniemen toiminnalle antaisin tiedottamattomuudesta. Aidosti hätääntyneet ihmiset luulivat Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin joutuneen surman suuhun. Muuten toiminta oli ok, koska paikalle olisi tullut turhaan ylimääräistä väkeä, jotka olisivat voineet hermostuttaa delfiineitä entistä enemmön. Uskon tämän ratkaisun olleen parhaan mahdollisen. Jassu ja efkharisto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti