Huomenna sitä isänpäivää taas vietetään kuten joka vuosi, mutta Suomessa vasta vuodesta 1987 alkaen. Äitienpäivää on kuitenkin vietetty jo vuodesta 1918 asti. Mitäs tasa-arvoa tää tällainen on?
Joka tapauksessa molemmat päivät ovat varsin odotettuja. Päiväkodeissa ja alakouluissa on väkerretty kortteja isille ja huomenna aamulla ne sitten saavuttavat isän, joka yrittää näyttää nukkuvaa. Ihanaa, lutusta, koskettavaa, aika pysähtyy ja perheillä on sydämellinen, rakkaudentäyteinen päivä yhdessä.
Kaikki eivät juhli täydestä sydämestään, vaikka kaikilla on isä, ainkin ollut. He, jotka eivät ole isiä, vaikka kuinka haluaisivat ja he, joiden lapsi on kuollut, ovat varmasti pala kurkussa huomenna. Se menetys tai saavuttamattomuus on aina mielessä. Lapsensa menettäminen on varmasti pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Myös monet pariskunnat, jotka haluaisivat olla vanhempia, eivät voi muuta kuin toivoa parasta tulevaisuudelta.
Toivon huomisesta kaikesta huolimatta rauhaisaa isänpäivää kaikille isille, pojille ja tytöille. Yritetään nauttia siitä mitä on, ei mietitä sitä, mitä ei ole. Vaikeaa se monelle on, mutta kuitenkin: Hyvää isänpäivää❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti