Meikä on kulttuurifriikki. En voisi kuvitella elämää ilman sitä. Mulle on tärkeää käydä elokuvissa, teatterissa, museoissa, lukea kirjoja, nauttia urheilusta, olla taiteen parissa. Joka viikko jotakin ja se tapahtuu rakkaudesta kaikenlaiseen kulttuuriin. Se on elämäntapa.
Vaikka olen kokenut kulttuurinkokija, niin aina silloin tällöin saan kokea jotakin, mikä on käänteentekevä, pysäyttää miettimään, jopa salpaa henkisesti hengen. Näin tapahtui viime keskiviikkona 11.10. New Yorkin Times Squarella Richard Rogers teatterissa. Siitä asti olen miettinyt miksi näin?
Sain tuolloin tilaisuuden mennä katsomaan huippusuosittua Hamilton-musikaalia. Liput ovat oikeastaan loppuunmyydyt jo koko kaudeksi ja tämä spektaakkeli kiertää nyt eri puolella Yhdysvaltoja. Varauksia tehdään jo vuodelle 2020 ja siitäkin eteenpäin. Lisäksi musikaalin Euroopan uusinta ensi-ilta on Lontoossa kuluvan vuoden joululukuussa. Mikään ei tunnu pysäyttävän Hamiltonia.
Musikaali kertoo 1700-luvun lopun Yhdysvaltojen itsenäisyyden syntyajasta ja maan ensimmäisen valtiovaraiministerin Alexander Haliltonin elämästä rap- ja hiphop-musiikin keinoin. Alkujaan kaikki näyttelijät olivat latinoja tai mustia. Lähtökohdat tälle upealle mestariteokselle olivat siis varsin rohkeat, jopa ristiriitaiset. Tie Broadwaylle olikin kivinen ja kesti jopa 10 vuotta. Silti musikaalin luoja, Lin-Manuel Miranda, piti päänsä, uskoi itseensä ja tuotteeseensa, vaikka häneen ei juuri kukaan muu uskonut. Nyt hän on kaikilla mittareilla yhden maailman kaikkien aikojen parhaimman musikaalin isä ja suosionsa huipulla.
Miranda kutsuttiin presidentti Barack Obaman toimesta Valkoiseen taloon vuonna 2009. Siellä Miranda kertoi musikaalin ideasta ja esitti Hamiltonin biisejä. Musiikista tykättiin, mutta hänelle myös kohteliaasti naurettiin. Keitä muka oikeasti voisi kiinnostaa tämän lähes tuntemattoma miehen, Alexander Hamiltonin, elämäntarina. Nyt Hamiltonista puhutaan jopa kansakunnan isänä! Obaman vaimo, Michelle Obama, sanoi ensi-illan aikoinaan nähtyään musikaalin olevan maailman paras kautta aikojen ja presidentti Obama itse sanoi osuvasti: "Who's laughing now."
Ja kyllähän tämä musikaali oli tajunnanräjäyttävä. Siinä on niis sanotusti kaikki kohdallaan. Miranda on suorastaan nero ja on aloittanut teatterisa uuden ajan. Rap- ja hiphopin sekoittaminen historialliseen tapahtumaan on ollut paitsi nerokasta niin myös onnistunut täydellisesti. Mukaantempaava musiikki, isot tanssikohtaukset, hyvät näyttelijät, rullaava käsikirjoitus ja käsittämättömän upea ohjaus luovat musikaalille sellaiset puitteet, että hyvin yksinkertainen lavastus ja puvustus vain korostavat tämän tuotannon erinomaisuutta. Jos joku pääsee näkemään tämän misikaalin, niin menkää, vaikka se maksaakin paljon. Kulttuuriminänne ei ole entisellään nähtyänne Hamilton-musikaalin. Ars longa vita brevis - taide pitkä, elämä lyhyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti