Mä olen syntynyt kekkosenmaahan. Tosin silloin en ollut pitkään aikaan kiinnostunut yhteiskunnalisesta asioista, olinhan tuolloin lapsi-nuori-teini.
Ensimmäistä kertaa pääsin äänestämään vuoden 1982 presidentin valitsijamiesvaalissa. Äänestin Koivistoa, vaikka muistan Holkerin olleen hyvä tyyppi. Koivisto oli vaan niin luonnollinen jatkumo. Olihan hän hoitamut pressan tehtäviä Kekkosen sairastuttua. Hänestä hohti sellainen luotettava, aito ihminen.
Koko nuoren aikuusuuteni ajan Mauno Koivisto oli presidenttinä ja loi minullekin suuntaviivoja elämälleni. Silti ihmettelen tänä päivänä hänen elämäänsä, miten rikas ja monipuolinen se on ollut. Valitettavasti monet asiat ovat tulleet julki vasta hänen kuolemansa jälkeen. Meillä ihmisillä on ihmeellinen tapa kertoa hyviä asioita vasta kun henkilö on poismennyt.
Presidentti Mauno Koiviston elämäntyö on vertaansa vailla. Hän on osannut olla oikealla tavalla, oikeassa, oikeassa paikassa. Hän, joka väittää muuta, valehtelee. Presidentin ja muiden valtionjohtajien duuni on vaikea, todella vaikeaa. On tehtävä kompromisseja ja taas kompromisseja. On pidettävä Suomen puolta, Suomen puolta. Tässä Mauno Koivisto onnistui täydellisesti.
Manun hautajaiset olivat todella hyvin järjestetyt. Jälleen kerran osoitimme, että osaamme järjestää melankolisia tilaisuuksia todella upeasti. Olen ylpeä meistä kansakuntana ja kaikista heistä, jotka ottivat osaa hautajaisten järjestelyihin. Suomi on paras maa elää, olla ja tehdä.
Nöyrä kiitos. Koko jälkipolvi kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti