Minä lupaan...

"Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."

Tätä lupausta mietin kovasti ennen pappisvihkimystäni liki 15 vuotta sitten: Pystynkö siihen? Mulle sanottiin jo 80-luvulla, kun toimin uskonnonopettajana, "miksi et ryhdy papiksi"? Vastaukseni oli "minä en usko kuten pappi uskoo". Sittemmin 90-luvun loppupuolella usko tavoitti minut ja päätin lähteä lukemaan papiksi. Halusin olla rehellisesti pappi. Sitten opiskeluaikana törmäsin tähän pappislupaukseen ja kasvoin siihen sisälle. Lopulta uskoin voivani toimia papintyössä lupauksen mukaisesti.

Viime aikoina olen miettinyt mitä tuo lupaus pitää sisällään. Kuluvalla viikolla ystäväni, kollegani, tuomittiin pappislupauksen rikkomisesta. "Rangaistus" oli vakava moite. Rangaistus on lainausmerkeissä, koska sellaista rangaistusta kuin "vakava moite" ei ole olemassa. Syy, miksi hän sai tämän rangaistuksen oli se, että hän vihki avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin; avioparin molemmat osapuolet olivat miehiä. Tämä vihkiminen tapahtui 1.3.2017, jolloin samaa sukupuolta olevien vihkiminen tuli yhteiskunnan puolelta sallituksi. Sittemmin vihkimisiä on eri pappien toimesta tapahtunut kymmeniä. Myös ystäväni, kollegani, on vihkinyt uudestaan. Osa näistä vihkimisistä mennee kirkon tuomiolle. Muutamia näistä jo käsitellään.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon korkein päättävä elin on kirkolliskokous, joka kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, touko- ja marraskuussa. Siellä päätetään mm. kirkon kanta samaa sukupuolta olevien vihkimiseen, joka ei siis nyt ole kirkon lain ja järjestyksen mukaan mahdollista. Pappi joutuu nyt taiteilemaan monen lain sokkelossa toteuttaessaan samaa sukupuolta olevien vihkimisiä. Rikkooko pappi tässä pappislupausta, jossa ei puhuta mitään vihkimisistä? Pappislupauksessa puhutaan sakramenttien oikeasta jakamisesta, mutta aviolitto ei ole sakramentti, pyhä toimitus. Ev.lut. kirkon sakramentit ovat kaste ja ehtoollinen, jotka kirkkomme perustaja Martti Luther päätti noin 500 vuotta sitten. Katolisella kirkolla oli tuolloin 7 sakramenttia, mutta Luther perusti päätöksen Raamattuun, jossa Jeesus itse on asettanut nämä kaksi. Lutherin mukaan muut 5 (konfirmaatio, papiksi vihkiminen, avioliitto, parannuksen tekeminen, sairaan voitelu) eivät olleen Raamatun mukaisia Jeesuksen asettamia ja siten myös eivät pyhiä toimituksia.
Kirkkojärjestys, joka määrää mm. papin toimista, ei puhu kuin aviopuolisoista, sukupuolta ei mainita. Sen sijaan Kirkkojärjestyksen 5. luvussa puhutaan papin virasta näin: Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi. Papiksi vihittävän tulee olla jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen. Papin tulee olla suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi sekä muutoinkin pappisvirkaan soveltuva.
Siis aika veteen piirretty virka. Mitä ovat jumalaapelkäävä, kristillisestä elämästä tunnettu ja muutoinkin pappisvirkaan sopiva? Näitä ja pappislupausta mietin. Tähän Jumala minua auttakoon.