perjantai 23. maaliskuuta 2018

Avoin kirje Aku Louhimiehelle

Tapasin eka kerran Aku Louhimiehen eka kerran Savoy-teatterissa joskus 2005, jolloin minut esiteltiin hänelle. Louhimies oli juuri tuolloin samaan aikaan miettimässä uusinta elokuvaa 'Riisuttu mies' (2006). Hänellä oli ollut muutama ohjaus jo takana ja erityisesti ensimmäinen 'Levottomat' (2000j toi hänet ryminällä parrasvaloihin. Itse en tykännyt pornahtavasta leffasta pätkääkään, mutta jotain hyvää ohjauksessa silti oli. Suomessa kun ei ollut liikaa hyviä elokuvaohjaajia. Seuraava raina oli 'Kuutamolla' (2002), mutta vasta 'Paha maa' (2005) teki minuun vaikutuksen. Siinä alkoi olla sitä jotain, mitä olin kaivannut suomalaiseen elokuvaohjaukseen sitten Teuvo Tulion, Edvin Laineen ja Matti Kassilan.
Sittemmin hänen työnsä ovat olleet lähes poikkeuksetta todella upeita: 'Valkoinen kaupunki' (2006), Käsky (2008) ja Vuosaari (2012). Sitten pamahti ihan mieletön tuotos '8-pallo' (2013). Kyseisessä leffassa Louhimies ryhmänsä kanssa pääsi ihan mielettömälle tasolle. Leffa on AWESOME! Tajusin, että tässä ohjaajassa on sitä jotain. Hän saa elokuvan toimimaan. Hänellä täytyy olla jokin taika, mikä muilta puuttuu. Nykyohjaajista samalle tasolle pääsee vain Antti J.Jokinen.
Kun Aku Louhimies alkoi tehdä uutta Tuntematonta, niin ensiajatukseni oli "Mitä helvettiä? Nyt Louhimies haukkaa liian ison palan". Toisin kävi. Olen kirjoittanut leffasta ihan oman blogin 'Olen sotilas, tuntematon sotilas' 21.11.2017. Lopputulos on sellainen, että yli miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. 'Tuntematon sotilas' (2017) on Suomen kaikkien aikojen katsotuin elokuva ensimmäisellä levityskerralla. Se, että Aku Louhimiestä syytetään törkeästä näyttelijöiden kohtelusta, ei vie pois näiden elokuvien parhautta. Se, millä tavalla on maaliin päästy, on sitten toinen juttu.
Jotenkin vielä uskon Louhimiehen olleen jonkinlaisessa euforisessa flow'ssa ohjatessaan leffojaan, sen verran intensiivistä kamaa hän on luonut, mutta kun hänelle on sanottu useaan kertaan huonosta käytöksestä ja kielenkäytöstä, niin on vaikea uskoa näin älykkään miehen olevan niin valikoivan kuulon ja sydämen omaavan, ettei olisi tajunnut missä mennään. Jostain syystä puheet eivät ole tehonneet ja nyt jengillä on tullut mitta täyteen. Monet naisnäyttelijät ovat todistaneet väkevästi kuinka törkeästi Louhimies on käyttäytynyt heitä kohtaan  ohjatessaan elokuvia. Joka päivä tulee yhä enemmän ja enemmän elokuvien teossa olleita ihmisiä (sukupuolesta riippumatta), jotka kertovat samansuuntaisia asioita. Miksi?
Se, miksi Louhimies on käyttäytynyt näin, on vain hänen itsensä tiedossaan. Toivottavasti hän sen tiedostaa. Jos ei niin kannattaa hakea apua kuten hän on itsekin todennut. Näen hänen ainoaksi mahdollisuudeksi katua tekojaan aidosti, niin piilossa kuin myös julkisuudessa. Kukaan meistä ei halua menettää ohjaaja Aku Louhimiestä eikä ihminen Aku Louhimiestä. Aku tarvitsee ymmärrystä, muttei hyväksyntää. Hänen on mahdollista nousta tästä suosta toimimalla jatkossa oikein. Kukaan ei voi kiistää hänen nerouttaan elokuva-alalla.
Hän, joka miettii esilletulleiden naisten kertomuksia, voi miettiä omalla kohdallaan miltä tuntuisi itsestä, jos ei uskota. Tunne on aina aito ja todistukset hyvin konkreettisia. Toivon #metoo kampanjalle kaikkea hyvää. Pidetään kuitenkin mielessä huonot teot ja asiat, joita ei tule hyväksyä. Jokainen pahaa tehnyt on kaikesta huolimatta ihminen. Jollain tavalla hänet on saatava lopettamaan törkeydet. Joskus keinot ovat kovia, mutta jos sana ei auta, niin vertaistuen voimalla se on tehtävä. Propsit kaikille heille, jotka nousevat tyranniaa vastaan, Eihan kenenkään, joka ei ole törkeyksiä tehnyt, tarvitse pelätä mitään.
Palaan vielä blogini alkuun. Sittemmin olen tavannut Louhimiehen pari kertaa ohimennen, joten emme ole tuttuja tai ystäviä. Savoyssa hän kuuli minun olevan pappi ja katsoi minua päästä varpaisiin useaan kertaan. Silloin mietin miksi? 'Riisuttu mies' elokuvan nähtyäni en enää miettinyt...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti