Sana 'aktivisti' herättää kovasti tunteita. Sanan alkuperä tarkoittaa, että on aktiivinen jotakin asiaa kohtaan. Ei siis passivisti. Yhdyssanan 'kansalaisaktivisti' pitäisi siis kuulostaa varsin positiiviselta, mutta syvissä kansan rivissä siitä on muodostunut pahempi kuin kirosana. Miksi näin?
Kun Suomessa alkoi ajatus nousta sortovaltaa kohtaan, se lähti tietysti yksittäisistä ihmisistä ja heidän palostaan vääryyttä vastaan. Kun Suomessa alkoi ajatus itsenäisyydestä, se lähti tietysti yksittäisistä ihmisistä ja heidän palostaan oikeutta kohtaan. Kun Suomessa alkoi sodat, se lähti yksittäisistä ihmisistä ja heidän palostaan itsenäisyyttä kohtaan. Kun Suomessa on alkanut taistelu vääryyttä vastaan, se on aina alkanut yksittäisen ihmisen palosuta oikeudenmukaisuuden puolesta.
Nyt on noussut mediaan 'Tapaus Pennanen'. Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen oli perheensä kanssa matkalla Berliiniin ja nousi seisomaan lentokoneessa eikä ruvennut pyynnöistä huolimatta istumaan. Syyksi hän ilmoitti samassa koneessa olleen turvapaikanhakijan pakkopalautuksen, johon hänen oli jotenkin reagoitava. Pennanen olisi halunnut palautuksen keskeytettävän tavalla tai toisella, johon hän myös pyysi kanssamatkustajia osallistumaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopputulema oli, että Pennanen poistettiin lentokoneesta. Asiasta voi seurata Pennaselle poliisin antaman huomautuksen lisäksi syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä vahingonkorvauksia Finnairin taholta lennon myöhästymisestä johtuen. Aikamoinen sotku siis, vai...?
Laineet ovat lyöneet ja ovat ainaski 50 metriä korkeat tai pitäisikö sanoa turbulenssin olevan Boussinesq-approksimaation mukaan erittäin huomattava. Pahin minkä löysin on, että Aino Pennasta vaaditaan karkoitettavaksi Suomesta (todennäköisesti hän on saanu tappouhkauksia). Polarisaation toisesta suunnasta löytyy kunniamitalin myöntäminen rohkeudesta. Monesti on, että totuus löytyy siltä ja väliltä.
Kysyn enemmänkin "Mitä Aino Pennanen haluaa saavuttaa tällä mielenilmauksella"? Hänen täytyy tajuta mitä tuleman pitää. Jo ihan nobodykin pääsee tuolla tavalla julkisuuteen. Kun kyseessä on semijulkisuuden henkilö, joka toimii virkamiesmäisessä tehtävässä, on meduajulkisuus varmaa puhumattakaan, jos kyseessä olisi ollut kansanedustaja, ison firman pomo tahi muu julkkis. Erona vaan on se, että pomo olisi saanut kenkää ja julkkis mainetta ja lisää keikkoja. Kansanedustajalle sanottaisiin "hyi, hyi" esimiehen taholta ja homma jatkuisi vanhaan malliin.
Lähdetään liikkeelle myönteisistä asioista. Pennanen nosti tempauksellaan tärkeän asian esille. Nyt puhutaan pakolaispolitiikasta ja pakkopalautuksista. Tärkeä asia nyt ja tulevaisuudessa. Voisiko siis näitä asioita hoitaa jotenkin toisin? Keskustelua pitää olla, se ei saa loppua.
Entäs negatiiviset asiat? Kun halutaan muutosta johonkin vallitsevaan tilaan, niin se ei ole demokratian kannalta hyvä toimia sitä vastaan. Vaikka kuinka ymmärrän Pennasen toimet, en voi hyväksyä niitä. Vaikka kuinka ottaa päähän demokratian kankeus, hidastempoisuus ja epäoikeudenmukaisuus, me emme voi elää niin kuin meitä huvittaa. Laki ja säädökset estävät demokratian luisumista diktatuuriksi. Kun on olemassa yksi hallitsija, niin olemme täysin riippuvaisia hänen tahdostaan, mielialastaan ja päätösistään. Kun diktaattori vaihtuu, vaihtuvat taas tavat...tai vaihdat tai kuolet. Tätä ei kukaan halua!
Pennasen ja muiden vastaavien toimet jäävät tulevaisuuden tarkasteltavaksi onko niillä ollut mitään merkitystä. Siksi ei pidä kokonaan tuomita niitä. Niissä voi itää siemen, jota me emme nyt tuomitsemiseltamme ja glorifioinniltamme huomaa. Tulee mieleen eräskin Koijärvi-liike, joka aikoinaan tuomittiin tuhoon tuomituksi viherpiipertäjien toimiksi. Paras (lue:pahin) kommentti luonnonsuojelun puolesta taistelevia ihmisiä kohtaan oli "saunan taa vaan". Nyttemmin kaikki Suomen puolueet ja varteenotettavimmat firmat ovat ottaneet agendalle juuri Koijärvi-liikkeen ajamat luonnonsuojelulliset asiat eikä tapahtumasta ole kuin vajaat 40 vuotta. On siis kiitäminen niitä aktivisteja, jotka köyttivät itsensä kettingeillä kiinni puskutraktoreihin. Asiasta virisi keskustelu ja lopunhan me jo tiedämmekin. Jäitä hattuun ja kohtuus kaikessa.
Koijärvi-liike ja pakkopalautukset eivät ole ehkä ihan vertailukelpoisia, mutta jotain voimme sieltä löytää ja kansalaisaktivismi liittyy vahvasti molempiin. Ehkä tavallaan vihreiden kehitys noista ajoista kuvastaa koko puoluetta ja lipumista sen alkuperäisen ajatuksen ulkopuolelle. Kannattaisin ympäristöpuoluetta, mutta vihreät ovat nykyään pelkkiä puiden- ja maailmanhalailijoita. Pakkopalautuksista luopuminen tarkoittaisi eräällä tapaa suvereenin valtion loppua. Pakkopalautuksiin on myös aina syy, niin varmasti tässäkin tapauksessa. Pennasen matkittu lentokonetemppu korostaa välinpitämättömyyttä lainsäädäntöä ja muita matkustajia kohtaan. Kuten koijärvi-liike ja yleiset ympäristöasiat, ovat nousseet edestuksellisen demokratian takia laiksi ja normeiksi ja ympäristöasiat ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Niihin pitäisi jonkun puolueen todella keskittyä, valitettavasti suomessa ei enää ole koijärvi-liikettä, eikä todellista ympäristöpuoluetta. Maailmanparantaminen on hieno tavoite ja koulutuksen tarjoaminen maailman miljardeille vähäosaisille on itsestäänselvä tie tulevaisuuteen, mutta nähdäkseni vähät resurssit tuhlataan juuri siihen maailmanhalailuun, "turvapaikkaturismiin", finnairin lentoihin ja poliiseihin siellä. Valitettavasti naiset ja lapset lähtömaissa jäävät nyt ilman koulutusta ja parempaa tulevaisuutta.
VastaaPoista