lauantai 28. heinäkuuta 2018

Avoin kirje Kai Telanteelle ja muille toimitusjohtajille

Syrjintä työpaikalla: Kiellettyjä syrjintäperusteita ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy. (tyosuojelu.fi)
2010-luvulla luulisi olevan selvää, että patruunoiden aika on ohi. Enää ei vain käskytetä, eikä varsinkaan syrjitä...tai ei pitäisi. 'Tapaus Telanne' on vain jäävuoren huippu, sillä moni syrjiminen jää näkymättömäksi, koska syrjitty ei uskalla nostaa omaa tapaustaan esille. Pelko esimiehen tai muiden johtajien kostosta estää oikeudenmukaisen kohtelun. Suurin osa syrjityistä siis joko on hiljaa tai äänestää jaloillaan, mutta on myös poikkeuksia.
Päivi Anttikoski ei saanut hänelle jo vahvasti luvattua Aamulehden päätoimittajan paikkaa, mutta hänet valittiin myöhemmin valtioneuvoston viestintäjohtajaksi, Kyseinen titteli osoittaa melko korkeasta pätevyydestä. Kyse ei kuitenkaan ole itse valinnasta, vaan valintamenettelystä, jossa Anttikoskea on kohdeltu syrjintäpykälän mukaisesti.
Jos tämä olisi ensimmäinen tapaus AlmaMedian toimitusjohtajalta, niin en ehkä kirjoittaisi tätä blogia...siis ehkä? Jo vuonna 2008 ko. tj oli tehnyt sopparin ja valinnut Johanna Korhosen Lapin Kansan päätoimittajaksi. Saatuaan tiedon, että Korhonen on naimisissa naisen kanssa.työsuhde peruttiin ja alkoi selittely, joka kuulostaa kovin samanoloiselta kuin nyt kymmenen vuotta myöhemmin. Sittemmin Telanne sai tuomion työsyrjinnästä aina korkeinta oikeusastetta myöten. Se ei kuitenkaan vaikuttanut tj:n työhön. Nähtävästi hän on pätevä työssään, mutta tavat ovat unohtuneet.
Sitä, mitä on tapahtunut kymmenessä vuodessa ei ole tullut tietoon, joten on luottaminen Telanteen oppineen 'Tapaus Korhosesta'. Hyvä niin, mutta nyt ei kelvannut päteväksi todettu Anttikoski, joka sanoi ettei halua muuttaa pysyvästi Tampereelle päätoimittajan pestin takia. Tämä ei sitten kelvannut Telanteelle, koska hänen mukaansa Anttikosken 10-vuotias poika ei tule toimeen ilman äitiään pitkää aikaa. Ei, vaikka perheessä on isä. Näin ollen Anttikoski jäi ilman paikkaa, joka hänelle oli jo luvattu. Isä dissattiin tässä täysin.
Päivi Anttikoski teki suuren palveluksen, kun hän toi tämän asian esille. Hänkään ei voinut tuoda tätä heti, koska varmaan pelkäsi "kostoa" tai välinpitämättömyyttä tai #metoo-kortin käyttöä. Olemme saaneet lukea nyttemmin, että poliisi tutkii onko Anttikoskea syrjitty työnhakutilanteessa. Nähtäväksi jää, jos tulee tuomio, onka Telanne vieläkin niin kova jätkä, että pitää pallinsa...tarkoitan siis toimitusjohtajan paikkansa. Sanonta "Absolut power corrupts absolutely" on niin osuva ja se näkyy monella työpaikalla - valitettavasti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti