Muistan lapsena kuulleeni vastauksena kysymykseen 'Maailman ohuimmat kirjat' "Hitlerin hyvät teot ja Biafran keittokirja". Hauskalla vastauksella on kaamea kääntöpuoli. Hitlerin hirmuteot tuntevat kaikki, mutta Biafra lienee outo monelle. Biafra irtautui Nigeriasta 60-luvun lopulla ja siitä johtuneen sodan seurauksena maa kärsi kammottavasta nälänhädästä, kansanmurhasta ja maan täydellisestä tuhoutumisesta. Biafra 30.5.1967 - 15.1.1970. R.I.P.
Tähän listaan voisi lisätä uuden kirjan nimeltä 'Naiset kirkon johdossa'. Vaikka tänään valittiin Espoon hiippakunnan uudeksi piispaksi Kaisamari Hintikka, nainen, niin Suomessa toimivien kristillisten kirkkojen on turha pullistella tällä asialla. Tilanne vuodesta 1155 asti, jolloin kristinusko tuli Suomeen: luterilaiset 2, ortodoksit 0, katoliset 0, muut 0. Miesten vastaavat luvut...no, enpä edes viitsi laittaa niitä, mut ne ovat ne loput...
Tunnetuin kristillisen kirkon johtaja lienee paavi. Vaikka olisi ateisti tai kirkon kieltäjä, niin nimi ponnahtaa esille niin usein, että kaikki sen tietävät. Sitä sen sijaan moni ei tiedä, että paavina on historia saatossa todennäköisesti toiminut myös nainen! Legendan mukaan Johanna niminen nainen toimi paavina vuosina 814-855. Tätä ei luonnollisesti virallinen katolinen kirkko myönnä, vaan tuolle ajalle ovat paaveiksi merkityt Pyhä Leo III, Stefanus IV, Pyhä Paschalis I, Eugenius II, Valentinus, Gregorius IV, Sergius II ja Pyhä Leo IV. Monta papaa ja yksi nainen...
Joka tapauksessa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon historiankirjassa on käännetty uusi sivu. Kirkkoon on valittu piispaksi nainen, toinen sellainen Irja Askolan (Helsingin hiippakunnan piispana 2010-2017) jälkeen. Nyt voi sanoa, että putki on päällä ja toivottavasti se jatkuu...
Pelkkä naiseus ei tuo sitä mitä kirkko ja yhteiskunta tarvitsee, Sen tuo pätevyys ja sopivuus. Yhteiskunta Suomessa on muuttunut myötämielisemmäksi naisten johtajuutta kohtaan, mutta kirkko on tullut jälkijunassa. Kun naispappeus lopultakin hyväksyttiin vuonna 1988, on se mahdollistanut naisten hakemisen myös kirkon johtotehtäviin. Näiden kolmenkymmenen vuoden aikana on siis valittu vain kaksi naispuolista piispaa, mutta myös lukuisia kirkkoherroja (ruotsiksi kyrkoherde, kirkkopaimen). Tanskassa naispappeus hyväksyttiin 1948, Ruotsissa 1958, Saksassa 1960, Norjassa 1961 Virossa 1967. Pikkuhiljaa siis...
Kaikkein suurin merkitys tämän päivän naisen valinnalle kirkon johtoon on symbolinen. Se antaa kirkollemme nykyajan kasvot. All-male-panel on 10.2.2019, jolloin Kaisamari Hintikka vihitään piispan virkaan ja tehtävään, historiaa ja toivottavasti lopullisesti. Uusi piispa on sen verran nuori, että hänen aikanaan jää moni piispa eläkkeelle eli eikun vaan naispuoliset papit kädet ristiin ja paikkoja hakemaan...stage is yours! Tästä on kiittäminen kaikkia niitä naisia ja miehiä, jotka ovat tasa-arvoasioita ajaneet niin kirkossa kuin myös yhteiskunnassa.
Wendla Matilda Salokas (o.s. Ivaska) 1.6.1889-22.11.1969 R.I.P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti