Tätä kysymystä kysytään lapsilta heti kun he oppivat vastaamaan. Vanhemmiltakin kysytään "mikä piiperosta tulee isona"? Me vanhemmat vastaamme helposti omien mieltymystymme mukaan, monesti ylimitoitetusti. Kaikkihan me haluamme lapsillemme kaikkea hyvää. Mä sanoin mun lapsille ja muille kysyjille "toivottavasti onnellinen"!
Nyt on taas tullut se aika, jolloin julkistetaan ne nimet, jotka ovat saaneet opiskelupaikan jostain opinahjosta. Samoin Facebook täyttyy niistä, kun itse paikansaaneet ja heidän vanhemmat postaavat tiedon. So on ihan ok. Täytyyhän sitä iloita paikasta. Tottakai😊 Monet ovat lukeneet pääsykokeisiin hurjasti, kenties pyrkineet useasti, ja nyt se palkitaan. Onnea!
Mutta mites he, jotka eivät saaneet paikkaa, jäivät rannalle, kaikesta uurastuksesta huolimatta? Heitä on huomattavasti paljon enemmän. Joka vuosi noin 70% uusista ylioppilaista jää ilman jatko-opiskelupaikkaa. Tähän on vielä laskettava he, jotka hakevat uudestaan ja heitä on paljon. Miten näiden nuorten psyyke kestää? Miten heitä pitäisi, voisi tukea? Vai onko maailma vain sellainen, että "otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi" tai "koko elämä on kärsimystä" tai "paistaa se päivä vielä risukasaankin".
Nuorelle pääseminen tai pääsemättömyys voi olla taivas ja/tai helvetti. Meidän vanhempien/huoltajien tehtävä on auttaa nuorta pääsemään yli pahimmasta. Meidän tehtävä on huolehtia heistä, ohjata turvalliseen suuntaan ja miettiä mikä on nuorelle parasta. Peiliin katsominen usein auttaa. Haukkumalla ei saa mitään hyvää aikaan. Monesti me sälytämme hirvittäviä paineita nuorten niskaan omien pettymyksien kustannuksella...tottakai myös toteutumattomien toiveiden ja nuorten omien unelmien kautta. Molempi huono. Nappasin Kodin Kuvalehdestä mainion artikkelin "Miten lohdutan nuorta, joka jäi ilman unelmiensa opiskelupaikkaa? Lue psykologin neuvot." Linkki alla viimeisenä.
Mulla on neljä tenavaa ja olen yksinhuoltaja. Vaimoni kuoli 10 vuotta sitten, kun kolme lapsista olivat vielä pieniä (8, 10, 11, 18). Vanhin tyttö opiskelee nyt taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa (pyrki haluamaansa paikkaan 6 kertaa ja ei päässyt, mutta löysi toisen paikan), toiseksi vanhin tyttö aloittaa syksyllä lääkiksen Kuopiossa (pääsi kolmannella yrittämällä ja luki pääsykokeisiin nyt yli puoli vuotta), kolmanneksi vanhin, poika, aloittaa syksyllä restonomin opinnot Laurean ammattikorkeakoulussa (piti pari välivuotta, kun ei päässyt opiskelemaan haluamiinsa paikkoihin, mutta nyt tämä tuntuu natsaavan), nuorin tyttöreni jatkaa lukiossa ja suunnittelee kirjoittavansa ensi vuonna (jatkosta en kysele, toivon koko sydämestäni, että hän on onnellinen). Tottakai mä olen ylpeä ja onnellinen. Kaikkien kanssa on käyty läpi elämän (opiskelun) kirjo. Heiltä tosin täytyy kysyä miten...
Tsemppiä kaikki nuoret❤️
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/miten-lohdutan-nuorta-joka-jai-ilman-unelmiensa-opiskelupaikkaa-lue
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti