Mä en ole digannu omista synttäreistä oikein ikinä. Sen sijaan lapsien ja muiden synttärit ovat olleet prioriteet 1. Mä oon järkänny satoja synttäreitä kaikille muille ja täysin puhtaalla sydämellä, aidosti, rakkaudella❤️Jotenkin just nyt mulle on noussu tärkeeksi tämän vuoden omat synttärit tänään 25.08.2017, jolloin täytän 55 vuotta. En tiedä miksi???
Mutsi ja faija kertoivat hauskoja juttuja 55 vuoden takaa. Kätilö oli sanonut, että tyttö sieltä syntyy. Nimeksi oli valittu Hannele. Yllätys oli suuri, kun mä synnyin. Kätilö oli kuulemma sanonut "tää kyl on poika, sil on munat ja kaikki".
Toinen merkittäva juttu oli ku faija, joka siihen aikaan ei päässy synnytykseen mukaan, lopetti röökaamisen sillä hetkellä, kun hän kuuli, että poika tuli. Oisko käyny niin, jos ois tyttö syntynyt, tarina ei kerro, eivätkä mutsi ja faija "muista".
Joka tapauksessa mun alku oli onnellinen, koska mutsi ja faija olivat halunneet toista lasta jo pari-kolme vuotta, isobroidi oli isyntynyt kolme ja puoli vuotta aikaisemmin ja mua odotettiin kovasti...tosin tyttönä.
Näin 55 vuotta myöhemmin mietin omaa elämääni todella laajasti. 55 on mulle joku kulminaatiopiste, jonka jälkeen moni asia on toisin...tai sitten ei. Olen lähempänä 60 v kuin 50v. Eläkeikään on reilu 10v. Näin tulee mietittyä mitä haluaa tehdä isona. Aika näyttää mitä tulee tapahtuman. Kaikki on nyt ihan hyvin, mutta riittääkö se?
Yksi elämäni motto on ollut "Risks must be taken", toinen "Jos pelkäät kritiikkiä, älä tee mitään", kolmas "Love conquers all". Näistä summa summarum on se, että jotakin "suurta" tulee vielä tapahtumaan mun elämässä...tästä lähetään liikkeelle. Muuten, tasan 55 vuotta sitten klo 22.10 mä synnyin...I was born and cried for the first but not the last time😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti