Yksi suosikkiyhtyeistäni, Nelja Ruusua, esittää kappaleen 'Elän vain kerran', jossa sanotaan "jospa onkin niin että elän vain kerran". Toteamus lienee sarkastinen, mutta siinä piilee suuri viisaus. Osaammeko ajatella elämän hektisessä kourussa itseämme ja muita, luontoa ja tulevaisuutta? Miksi meillä on kiire ja, erityisesti, mihin meillä on kiire?
Buddhalaiset sanovat heti alkuun, että elämä on kärsimystä. Ei siis kovin lohdullinen näky. Monissa muissakin uskonnoissa korostetaan kärsimystä. Meidän "rakkaassa" kristinuskossa on sanonta "kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat". Wtf? Mitä on tämä, tämä elämä maan päällä, jos täällä pitää kärsiä ja sitten kuoleman jälkeen (josta ei ole edes faktuaalista varmuutta) saadaan joku palkinto? Jospa unohdetaan uskonnot vähäksi aikaa ja keskitytään inhimilliseen elämään hetkeksi. Mennään miettimään, mennään perusasioihin, mennään alkulähteille, mennään ihmisen syntymään, mennään omaan syntymäämme.
Kysytään "mikä on elämän tarkoitus"? Tätä lienee ihmiskunta miettinyt jo tovin ja joudun arvon lukija tuottamaan pettymyksen sinulle - ehken emme löydä sitä nytkään. Arvaus on silti hyvä juttu, koska se voi sisältää joko koko totuuden tai osan siitä...tai mennä kokonaan ohi. Lähdemme siis arvauspolulle.
Jos lähdetään siitä, että paha tuottaa useimmiten pahaa ja hyvä tuottaa useimmiten hyvää, niin miksi emme tekisi enemmän hyvää niin itselle kuin myös muille. Tämä "muille" tarkoittaa kaikkia, jotka tällä maapallola elävat ja ovat. Kaikki lähtee itsestä. Kun teemme sellaista mikä tuottaa itselle mielihyvää ilman, että toiset siitä kärsivät, olemme oikealla tiellä. Kuin huomaamatta alamme ottaa muut huomioon, niin positiivinen, harmoninen, kehä ja energia on ympärillämme - usko pois! Osaamme silloin siis nauttia elämästä uusin silmin.
Tottakai elämässä on tekijöita, joita emme voi hallita. Ne pitää vain hyväksyä, niihin ei pidä jäädä rypeämään. Jos tämä kaikki tuntuu liian yksinkertaiselta tyyliin "helppo sun on puhua", niin lopetan tämänkertaisen blogini lainaten viisaampien sanoja: "Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti