Olen suorittanut kansalaisvelvollisuuteni katsomalla myös uusimman version Tuntemattomasta sotilaasta. Rainan ohjaaja Aku Louhimies tuomittiin jo ennen kuin filmiä oli palanut yhtään sekuntia. Hänhän ei voi kun epäonnistua. Kuinka hän voi edes ajatella koskevansa kansakuntamme reliikkiin. Sehän on pyhäinhäväistys. Edvin Laineen versio on kanonisoitu, joten poika lopeta heti, jos olet yhtään järkevä. Urasi on vaakalaudalla. Puhumattakaan näyttelijöistä. Kuka hullu haluaisi näytellä Rokkaa, Koskelaa tai Hietasta???
Meitä oli kolme sukupolvea katsomossa: mutsi 84v, faija 82v, meikä 55v, poika 20v ja tyttö 18v. Lähtökohta oli mielenkiintoinen, koska mun vanhemmat paitsi olivat tietty nähneet alkuperäisen leffan useasti, niin myös kokeneet teineinä henk'koht' ensi-illan vuonna 1955 ja oikean sodan lapsuudessaan. Lapseni eivät olleet koskaan nähneet "Lainetta" kokonaan, kun taas mä olen lukenut kirjan ja nähnyt tuon Suomen kaikkein aikojen katsotuimman elokuvan kymmeniä kertoja. Se on yksi mun suomifilmien suosikeista. Todellinen timantti!
Faija tykkäsi kyllä. Hän on vanhan liiton miehiä eikä osaa sofistikultivoituneesti analysoida taidetta. Luulen, että Akulle riittää hyvin "Hyvä oli!" Mutsi vertasi leffaa Bondiin. Niin paljon siinä oli kuulemma aksöniä, räiskettä ja pauketta. Hän ei myöskään voinut olla vertaamatta vanhaan. Hänen Laine vs Louhimies-asenteensa nousi koko ajan esille. Playoffs-lopputulos lienee 4-1 Laineelle eli kuitenkin jotain hyvääkin oli. Mutsin kunniaksi on todettava, että hän toi oman analyysinsä rohkeasti ja omalla erikoisella tavallaan esille. Mielipide on mielipide.
Molemmat lapseni diggasivat leffaa. Varsinkin poikani kehui koko leffaa antaumuksetta. Kun vielä muistetaan, et skidit ovat leffafriikkejä, eivätkä suomalaisen elokuvan suuntaan katso, niin heidän suhteen Louhimies onnistui kybällä! Ainoa, siis ainoa, kritiikki tuli siinä, et miks Robin oli mukana? Mä olin heidän kanssa täysin samaa mieltä. Turhaa rahastusta...
Seuraavana on vuorossa The Ultimate Judge-arvio, joka ei sisällä juonipaljastuksia. Sanon heti alkuun, että Aku Louhimies osoitti tällä työllään nousseensa suomifilmissä korkeimmalle tasolle. Siellä olikin yksinäistä. Nyt Antti J.Jokinen sai seuraa. Mutta miksi?
Mä lähdin katsomaan uutta elokuvaa. Tottakai alitajuntani toimi Laineen suuntaan, mutta en antanut sen häiritä, vaan halusin aidosti tutustua Louhimiehen tuotokseen ja siinä ohjaaja/käsikirjoittaja onnistui kiitettävästi. Mä haen tunteita leffoissa ja Louhimies pääsi mun ihon alle. Tarina eteni jouhevasti Väinö Linnan ladulla, poiketen sopivasti Edvin Laineen ladulta, unohtamatta mitään tärkeää. Aku Louhimies onnistui tekemään Tuntemattomasta sotilaasta oman näköisen version, mikä korostaa hän erinomaisuuttaan rohkeana, ammattimaisena ohjaajana.
En tiedä kuinka paljon ohjaaja on vaikuttanut kuvaukseen, mutta se oli hienoa työtä. Tykkäsin kovasti kun eläimet olivat päässeet suureen osaan ja luonnon kuvaaminen kokonaisuudessaan oli todella kaunista. Missään kohtaan ei tullut sellainen olo, että olisin ollut leffan ulkopuolella. Kotirintaman mukaanotto oli todella nerokasta. Se toi sitä syvyyttä, mikä Laineelta puuttui. Rokan tuominen keskiöön oli täydellinen kymppi Louhimieheltä. Toinen nerokas teko oli Kariluodon vahva taustakertomus ja kasvutarina. Nämä mm. olivat sitä louhimiehisyyttä.
Sitten näyttelijöihin. En tiedä mitä he ajattelivat, kun roolinsa saivat. Meihin on niin iskostunut Laineen tuomat karaktäärit. Me tiedetään millasia ovat Koskela, Hietanen, Rokka, Lammio, Lahtinen...he elävöt meissä. Kuinka siis tehdä rooli, joka olisi sama, mutta eri, omannäköinen? Tässä näyttelijät onnistuivat loistavasti. Rokkaa näyttelevön Eero Ahon jätän arvostelematta, koska hän on sen yläpuolella. Jussi on jo hänen! Rokan sijaan nostan neljä suoritusta kategoriaan "Magnifico" ja he ovat Lammio, Vanhala, Kariluoto ja Hietanen.
Samuli Vauramo (Lammio) ja Hannes Suominen (Vanhala) olivat katsoneet Laineen ja omaksuneet rooliensa maneerit loistavasti. Suominen oli niin Vanhala, olematta kuitenkaan replika, että ostin hänet heti. Lammion alkuperäinen näyttelijä oli yksi suomifilmin suurimmista, Jussi Jurkka, joka olisi ansainnut Jussin sivuroolistaan, jos se olisi jaettu. Lammio...anteeksi...Samuli Vauramo saanee sen nyt. Hän oli Lammio Lammion saappaissa. Rohkenenko sanoa jopa parempi kuin Jurkka. Vauramolla tosin oli etuna syvä ja hyvä hahmo, johon tutustua etukäteen.
Johannes Holopainen (Kariluoto) ja Aku Hirviniemi (Hietanen) taas kasvoivat tämän kolmetuntisen taideteoksen aikana sellaisiin sfääreihin, että oksat pois ja ellun kanat. Haapalainen tullee saamaan jatkossa paljon rooleja. Sen verran hänen herkkyytensä näkyi valkokankaalla. Hirviniemi osoitti ettei hän ole pelkkä koomikko, vaikka Hietasen roolissa sitäkin tarvittiin. Molemmat ehdolla Jussin saajiksi. Yksi vielä kiellon päälle. Janne Virtanen (Karjula) pienessä roolissaan oli aivan mahtava. Hän näytti sodan hierarkisen puolen loistavasti. Käskyä on toteltava, kävi miten kävi, tai sitten ei...
Mikään leffa, tai mikään yleensä, ei ole täydellinen. Leikkaus oli välillä, mutta vain välillä, poukkoileva ja jotkut otot jäivät liian lyhyiksi, jopa mitäänsanomattomiksi. Ihan kuin Louhimies olisi halunnut saada näytille mahdollisimman paljon tavaraa. Elokuvissa sanonta "less is more" on hyvä taito. Kaksi virhettä paistoi silmääni. Toinen oli leikkausvirhe Rokan ampuessa ryss...venäläisiä sotilaita raivon vallassa ja toinen oli kun Rokan perhe lauloi virttä 30 kotona jouluna. Se kuuluu "kirkasna aina", eikä "kirkasta aina'. Liekö lipsahdus tai tarkoitus, mutta korviin se sattui. Mitäköhän Hilja Haahti sanoisi asiasta?
Tästä rankasta negatiivisesta murska-arviostani huolimatta annan täydet viisi tähteä tälle leffalle. Aku Louhimies, hyvä kun luotit itsesi ja veit päätöseen rainan, josta tuli luomuksesi. Jusseja ropisee, katsojaennätykset rikotaan, mutta uskon sinun eniten arvistavat sitä, että pysyit tuomaan tunteen valkokankaalta sydämeen ja mieleen. Se ei kaikilta onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti