keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Sateenkaaren tuolla puolen

Tuskin olen maailmanhistoriassa ainut, joka diggaa sateenkaaresta. Se vaan on jotenkin niin kiehtovan kaunis ja samalla hämmentävä. Sateenkaaren seitsemän väriä lumoaa sekä kehon että mielen.
Raamatussa mainitaan sateenkaari merkkinä siitä, että Jumala ei tuhoa enää maapalloa kuten Nooan aikaan teki. Se on siis hyvä juttu. Monet yritykset, yhteisöt ja järjestöt, sekä myös yksityishenkilöt, ovat käyttäneet sateenkaarta tunnuksenaan. Tuottaahan se mielihyvää katsojalleen, joten on loogista käyttää sitä. Tunnetuimpia lienee Greenpeace, Rainbow-tuotteet tai vaikkapa Rainbow-yhtye.
Moni varmaan tuntee jo sateenkaarimessut. Niitä on Suomessakin järjestetty jo jonkin aikaa, mutta niiden juuret juontuvat aina 1800-luvun lopulle saakka, jolloin perustettiin ensimmäinen Pride-tapahtuma. Sittemmin 60-luvulla liike aktivoitui uudestaan Yhdysvalloissa ja on nyttemmin levinnyt jo moneen maailman kolkkaan. Voisi sanoa, että ns. sivistysvaltioissa on itsestäänselvyys pitää kaikenlaisia seksuaalisuuden muotoja normaaleina...vai onko?
En lähde tässä spekuloimaan Suomessa 1.3.2017 hyväksttyä tasa-arvolakia, jossa samaa sukupuolta olevat henkilöt saavat mennä naimisiin keskenään. En puutu tässä kirkojen kielteiseen kantaan ko. lakiin, jolloin myös siunaaminen on kielletty. En myöskään puutu rangaistuksiin, joita Ev.lut. kirkon tuomiokapitulit jakelevat eri puolella Suomea joillekin papeille ja toisille ei. En mieti puheiden ja tekojen kohtaamista, enkä sitä epäloogisuutta mikä meidän valtakirkossa on yllä. Sen sijaan kommentoin viimeisintä uutista tähän aiheeseen liittyen.
YLE kertoi, että 'Joukkokantelu sateenkaaripapeista ei tuttanut tulosta - Pappi saa ilmoittaa halunsa vihkiä homopareja'. Suomessa on tahty joukkokanteluita niitä pappeja kohtaan, jotka ovat ilmoittaneet halunsa ja aikeensa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. He eivät, siis ainakaan kantelun ajankohdan aikaan, ollet vielä vihkineet tai siunanneet homopareja. Tämä ei siis ainakaan Turun tuomiokapitulin mukaan ole tuomittavaa. Se onkin hyvä, koska seuraava porras olisi todennäköisesti ollut ajatukset. Kantelun voi tehdä mistä vaan. "Kaikki papit, jotka ovat ajatelleet vihkivän tai siunaavan samaa sukupuolta olevia pareja tuomittakoon vakavalla moitteella tahi vatoituksella. Jos ei tokene, niin sitten mietittäköön virasta pidättämistä."
Aika monesti mietin omaa itseäni tällaisessa maailmassa, millaisessa yhteisössä olen työssä, millaisia ihmisiä on tuomiokapituleissa, kirkolliskokouksessa, ja kuinka kaukana me kaikki olemme reaalimaailmasta? Se ei ole pahuus, joka jyllää, vaan valipitämättömyys ja kapeakatseisuus. Ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein...näin se menee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti