lauantai 13. tammikuuta 2018

Jeesus, Kristus mulle

Mulle uskonasiat tuli todeksi Maria-mummon kautta 1960-luvulla, jolloin mummolassa savonmualla kesäisin ollessani tajusin hänen laulavan ja höpisevän jotain käsittämätöntä kiikkutuolissa ollessaan. Pitkään ihmettelin miksi tuo erikoinen ihminen, äitini äiti, joka teki ihania kalakukkoja ja maistuvia rieskoja, meni johonkin transsiin sunnuntaisin. Muina päivinä hän teki työtä taukoamatta???
Mun omat vanhemmat olivat ns. tapakristittyjä. Kävimme kirkossa juhlapyhinä, erityisesti jouluna ja pääsiäisenä, mutta ei juuri muulloin. That's it! En tietenkään ajatellut asiaa sen enempää lapsena, mutta teininä tuli mieleen onko tässä maailmassa mitään järkeä. Onko olemassa jotain sellaista, mistä minä en tiedä?
Teiniaika meni kuitenkin hörhöillessä. Vasta 1990-luvun lopulla löysin Kristuksen tai Kristus löysi minut. Sen jälkeen uskoni on ollut selkeää tyyliin 'Tapahtukoon Sinun Tahtosi'. Siitä en ole luopunut, vaikka minulle on elämässäni tapahtunut versin rankkoja juttuja. Olen mennyt Kristus edellä läpi harmaan kiven.
Kristillinen kirkko on minulle esittäytynyt monesti varsin vieraana. En ole ymmärtänyt sen monia kuvioita. Minut on kuitenkin vihitty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiksi, joten pyrin olemaan sen nöyrin palvelija. Mitä minun pitää seurata? Kristusta, Kirkkohallitusta, Kirkolliskokousta vai Piispoja? He kaikki ovat niin ristiriitaisia. Mitä minä, yksi pappi tässä kaikessa kokonaisuudessa, voin tehdä?
Minut on kasvatettu oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen ja aitouteen. En voi millään ymmärtää joidenkin piispojen, tuomiokapitulien ja kirkkoherrojen toimintaa ja tuomioita joitakin meitä aidosti Kristusta seuraavia pappeja kohtaan. Olen surullinen, ymmälläni ja ihmeissäni. Mikä on motiivi toimia niin kuin nyt on?
Minä olen päättänyt etten eroa kirkosta, koska rakastan Jumalaa yli kaiken, enemmän kuin itseäni ja  muita, vaikka olen erittäin pettynyt moneen asiaan, mikä kirkossamme tällä hetkellä on mielestäni  päin...prinkkalaa! Haluan toimia kirkossa niin, että enemmän yhdistän kuin erotan. Haluan aitoutta, rehellisyyttä ja lojaalisuutta kirkkomme sisällä enemmän kuin mitään muuta. Rakas Jumala, puhdista kirkkomme ylpeydestä, kateudesta, vihasta, laiskuudesta, ahneudesta, ylensyönnistä ja himosta. Auta meitä, puhdista meidät, viskaa meidät sinun totuuteesi. Amen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti